Miten kuvailisit töitäsi?
–En voi kuvailla niitä, mutta ne ovat kiinnostuksen kohteideni tulosta. Tekstiilikuosit syntyvät, kun suodatan asioita, joita näen ja joista pidän.
Mistä löydät inspiraatiosi? Kun katsoo töitäsi, luonto näyttää olevan jatkuva aihe.
–Inspiraatio voi tulla oikeastaan mistä tahansa. Luonto on valtava asia ympärillämme, ja sitä on vaikea sivuuttaa, mutta käytän mieluummin sanaa ympäristö.
Olen tehnyt kuoseja vedenkeittimessä poltetusta maidosta, kengänjäljistä lumessa ja pöydän halkeillusta maalipinnasta. Mitä tulee kasveihin tai muihin ympärillämme oleviin asioihin, enimmäkseen tarkkailen ja kiinnitän huomiota yksityiskohtiin. Odottamattomista ja yllättävistä paikoista voi löytyä uusi maailma.
Suomessa syntyneenä ja kasvaneena, mitkä ovat ensimmäiset muistosi suomalaisesta muotoilusta ja Marimekosta?
–Vartuin maaseudulla. Kotimme oli sisustettu perinteisillä talonpoikaiskalusteilla sekä esineillä Arabian ja Iittalan kaltaisilta, arkipäiväistä suomalaista muotoilua edustavilta tuotemerkeiltä. Muistan erityisesti Helena Tynellin ihanan tuhkakupin.
Itse asiassa löysin Marimekon laajemmin vasta, kun aloitin opinnot Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa.
Olet työskennellyt Marimekon kanssa vuodesta 1995. Muistatko, miten ensimmäinen yhteistyö syntyi?
–Kyllä. Ensin sovin tapaamisen Marimekon taiteellisen johtajan Hilkka Rahikaisen kanssa näyttääkseni hänelle käsinpainetut kankaani. Se ei ollut suuri menestys, mutta myöhemmin kutsuin hänet ja Kirsti Paakkasen, joka oli tuolloin toimitusjohtaja, näyttelyyn, jossa minulla oli esillä melko ilmiömäisiä käsinpainettuja kankaita. Se oli yhteisnäyttely ystäväni kanssa, jolla oli esillä suuri lasi-installaatio.
#####Yllätyksekseni Hilkka tuli paikalle tekstiilisuunnittelija Kristina Isolan kanssa. Pian vierailun jälkeen hän soitti yliopistolleni tavatakseen minut uudelleen.