Bukowskis ja Marimekko keskustelussa Astrid Sylwanin kanssa

The Artists Who Shaped Us Astrid Sylwan

On vaikea käsittää, että Astrid Sylwan joutui hakemaan Konstfackin kuvataiteen maisteriohjelmaan kymmenen kertaa ennen kuin hänet hyväksyttiin opiskelijaksi 29-vuotiaana, ottaen huomioon, että hän on tänä päivänä yksi Ruotsin kuuluisimmista abstrakteista maalareista. Sylwanin tunnustusta kerännyt ura on kuitenkin osoittanut, että hänen sitkeytensä on tuottanut tulosta.

Marimekon juhlavuoden huutokaupan "The Artists Who Shaped Us" yhteydessä tapasimme Sylwanin, ja keskustelimme hänen työsuhteestaan suomalaiseen design-taloon. Kysyimme myös, millaista on taiteilijana siirtyä kankaan omaperäisyydestä toistuviin kuoseihin tyynyissä, verhoissa ja vaatteissa.

Marimekon ollessa keskeinen osa pohjoismaista muotoiluhistoriaa, on monilla pohjoismaalaisilla siihen henkilökohtaisia suhteita tai muistoja. Päteekö tämä myös sinuun?

– Ensimmäinen muistoni Marimekosta oli lapsuuteni makuuhuone, jonne äitini teki minulle verhot Unikko-kankaasta sinisen, keltaisen ja oranssin sävyissä. Huone oli kirkkaan keltainen. Muistaakseni aurinko paistoi aina näiden verhojen läpi. Rakastin sitä huonetta.

Miten koit yhteistyösi Marimekon suunnittelijoiden kanssa

– En olisi pärjännyt ilman heitä. Minulla ei ole tekstiilikoulutusta, ja vaikka he tekivät parhaansa kouluttaakseen minua, haasteita oli. Kuviosuunnittelun mestari Petri Juslin totesi eräässä sähköpostiviestissään, että "työskentely kanssasi on kuin hyppääminen lentokoneesta ilman laskuvarjoa." Tunne oli takuulla molemminpuolinen.

Yllättikö jokin yhteistyössä?

– Kyllä, se, kuinka vaikeaa se oli. En tiennyt mitä odottaa, mutta en odottanut, että se yhteistyö kestäisi yli vuoden. Opin sinä aikana paljon.

Voitko kertoa meille Vattenblänk-kuosin inspiraatiosta?

– Se tuli minulle ensimmäisellä vierailullani Marimekon tehtaalla Helsingissä. Näin suuret, pitkät painatuspöydät, joissa kankaat virtasivat painatuksessa puron lailla. Siitä syntyi ajatus tehdä kuosista virta, jossa vesi kiertää kallioiden ja kivien ympärillä ja puut, taivas ja valo heijastuvat veteen. Olisinpa nähnyt sen painatuksessa. Sitä en ikinä nähnyt.

Sinä ja Marimekko saitte Elle Interiors Design Award-palkinnon kankaasta vuonna 2012. Miltä tuntui saada yhtäkkiä kuvataiteen sijaan tunnustusta muotoilun saralla?

– Se oli suuri yllätys ja olen ylpeä siitä. Kaikki tämä on osa taiteellista uraani. Nimikkeet ovat pinnallisia.