Fanny Churberg

FANNY
CHURBERG
(1845-1892)

Pohjalaisuus merkitsi hyvin paljon Vaasassa syntyneelle Fanny
Churbergille. Hänet tunnetaan myös innokkaana fennomaanina,
jolle J. L. Runeberg oli tärkeä vaikuttaja. Churberg opiskeli piirustusta
ensin Viipurissa Augusta Soldanin johdolla. Myöhemmin
Helsingissä hän jatkoi Alexandra Frosterus-Såltinin ja
myöhemmin Emma Gyldénin oppilaana. Myös Churbergin ystävä
Berndt Lindholm toimi hänen opettajanaan.
Churberg matkusti Lindholmin kanssa ensimmäistä kertaa
opiskelemaan maisemamaalausta Düsseldorfiin, joka oli tuolloin
merkittävä taide- ja opiskelukaupunki. Düsseldorf oli luonnollinen
valinta, sillä Churberg oli kaupungin ja saksalaisen
kulttuurin innokas ihailija. Valintaan vaikuttivat varmasti myös
hänen siihenastiset opettajansa, jotka olivat opiskelleet kuvataiteita
Düsseldorfissa. Koska naisia ei hyväksytty opiskelijoiksi
kaupungin taideakatemiaan, Churberg opiskeli yksityisesti
saksalaisen Carl Ludwigin johdolla. Vuonna 1875 Churberg
matkusti Pariisiin, missä hän viipyi seuraavaan kevääseen.
Muista suomalaisista poiketen Churberg ei opiskellut Pariisissa
naistaiteilijoille tarkoitetuissa akatemioissa, vaan yksityisesti
ruotsalaisen Wilhelm von Gegerfeltin johdolla. Pariisi ja tuon
ajan ranskalainen taide eivät kuitenkaan innostaneet Churbergiä
yhtä paljon kuin Düsseldorf.
Vuonna 1880 Churberg lopetti yllättäen maalaamisen ja keskittyi
taidekäsityön uudistamiseen. Hän oli ollut jo pitkään
kiinnostunut kansanomaisista käsitöistä sekä perustamassa
Suomen Käsityön Ystäviä vuonna 1879. Churberg johtikin
yhdistystä 1880-luvulla, suunnitteli malleja, ohjasi kutojia ja
teki valistustyötä. Lisäksi hän toimi kuvataidekriitikkona mm.
Finland-päivälehdessä, Morgonbladetissa sekä Wasabladetissa.
Fanny Churberg oli myös tärkeä innoittaja myöhemmille
suomalaisille naistaitelijoille, mm. Helene Schjerbeckille joka
kuvasi häntä ”intohimon esiin loitsivaksi taikuriksi”.

METSÄN SISUSTA (1878)

Teoksen etualalla kuvattujen jyhkeiden mäntyjen lomasta
pilkottaa kallionäkymä. Tämä näkymä yhdistää teoksen
Churbergin kahteen toiseen maalaukseen, joissa on kuvattu
rapakivikallioita Etelä-Savossa (Ateneum 1871 ja Pohjanmaan
museo 1874). Kyseessä saatavat olla samat kalliot, mutta kuvakulma
on toinen. Tässä teoksessa huomio kiinnittyy myös
etualan mäntyihin ja koivuun. Hiekkamaassa puiden juuret
ovat tulleet esiin - oletettavasti vesi on kuluttanut maan ja
valuttanut hiekan puiden välissä kulkevaan ojaan. Churbergia
kiinnosti puiden kuvaus ja hän tutki puiden runkoja sekä juuria
useassa teoksessaan. Tässä teoksessa kirkkaan keskipäivän
valo korostaa puiden runkoja, hiekkamaata niiden juurella sekä
taustalla häämöttäviä kallioita. Puiden lomasta pilkottaa kesäisen
sininen taivas.

Teksti Anne-Maria Pennonen