Helsinki Winter Sale esittelee Tove Janssonin teoksia
Bukowskis on viime vuosina myynyt useita Tove Janssonin teoksia maailmanennätyshinnoilla ja huippunoteerauksilla. Helsinki Winter Salen valikoimaan kuuluu neljä Tove Janssonin teosta, jotka ajoittuvat yli kahdelle vuosikymmenelle taiteilijan uralla.
Merilevärovioita (1938) edustaa Tove Janssonin uralla aikaa, jolloin hän oli jo irrottautunut Ateneumin taideopetuksesta ja alkanut saada kannustavaa huomiota vapaana taiteilijana. Ensimmäiset näyttelyosallistumiset olivat takanapäin, ja taiteilijan oma maalaustaiteellinen linja alkanut vakiintua. Keväällä 1938 Jansson pystyi toteuttamaan kuvitus- ja kirjoitustöillä ansaitsemiensa varojen turvin pitkään haaveilemansa opintomatkan Pariisiin ja Bretagneen. Pariisin ilmapiiri ja taiteilijayhteisö merkitsivät Janssonille paljon, mutta hänen taiteelliselle kehitykselleen vielä merkittävämpi askel oli Bretagneen suuntautunut matka, jonka hän toteutti yksin taidekoulujen lukukauden päätyttyä. Bretagnen merenrantakylien karu luonto ja paikallisten elämäntapa tekivät lähtemättömän vaikutuksen nuoreen taiteilijaan, jonka bretagnelaisaiheita tulivat määrittämään pelkistetty maalaustapa sekä raikkaat värit. Île de Seinin rannoilla roihunneet merileväroviot ja taustalla ylväänä kohonnut majakka olivat yksi monista bretagnelaisaiheista, joita Jansson työsti pitkään vielä kotiin palattuaan.
Tove Jansson vietti lapsuudestaan asti kesiä Porvoon saaristossa sijaitsevassa Pellingissä, josta muodostui taiteilijalle hänen elämänsä rakkain ja merkityksellisin paikka. Saariston karu luonto ja saaristolaiselämä jättivät jälkensä niin hänen kirjalliseen kuin kuvataiteelliseenkin tuotantoonsa. Kuvanveistäjän tytär -kirjassaan Jansson kuvailee Pellingissä sijaitsevaa metsää, joka hänen mielestään oli kuin John Bauerin piirtämä. Janssonin tiedetään ihailleen suuresti John Bauerin taidetta, ja etenkin tämän tapaa kuvata metsää hillityissä harmaan ja ruskean sävyissä. Bauerilaista hämärän metsän tunnelmaa voi löytää myös Janssonin Marjanpoimijoissa (1941). Teos on epäilemättä maalattu Pellingin metsissä, jotka tulivat myöhemmin toimimaan myös Kuinkas sitten kävikään -tarinan innoituksena. Siinä missä Bauer asetti salaperäisiin metsänäkymiinsä katseenvangitsijaksi pienen vaaleanhohtoisen prinsessan, on Jansson sommitellut kolme valkeisiin vaatteisiin pukeutunutta marjanpoimijaa samoamaan kivikkoiseen saaristometsään. Kauempana horisontissa siintää meri. Teoksen voi nähdä paitsi karun saaristoluonnon, myös Janssonille rakkaan saaristolaiselämän kuvauksena.
"Asetelma valkoisella maljakolla" (1943) edustaa Janssonin sodanaikaisia runsaita ja raikkaita asetelmia, joita taiteilija maalasi vastapainona sodan ahdistavuudelle. Näinä vaikeina vuosina taiteilijatarvikkeiden saaminen oli haastavaa, ystäviä lähti rintamalle ja yleinen epävarmuus väritti tunnelmaa. Kaikesta huolimatta Jansson työskenteli aktiivisesti. Sodasta ahdistuneena hän hakeutui maalaustaiteessaan valoisien aiheiden pariin. Tarinankertojan luovuus tuli esiin asetelmien esineistössä ja yksityiskohdissa. Nämä aiheet vetosivat myös yleisöön, ja Jansson sai töitään hyvin kaupaksi. Tove Janssonin läpimurto taiteilijana tapahtui juuri sotavuosina – ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti niin ikään vuonna 1943.
Sotien jälkeen Janssonin taiteilijanura jatkui vilkkaana ja menestyksekkäänä. Janssonin löydettyä oman taiteellisen ilmaisutapansa hänen maalaustaiteessaan ei hetkeen tapahtunut suuria muutoksia. 1950-luvulla abstrakti taide alkoi tehdä tuloaan suomalaiselle taidekentälle, ja myös Janssonin taiteessa asetelmat alkoivat muuttua pelkistetymmiksi ja muotokieli abstraktimpaan suuntaan. Jansson ei kuitenkaan halunnut täysin irtautua esittävyydestä. 1960-luvulla taiteilijan uralla koitti uusi aktiivinen kausi, kun hän muumisarjan valmistuttua pystyi jälleen keskittymään täysin maalaamiseen. Kulissien takana (1962) kuuluu Janssonin uralla tähän uuteen luomiskauteen, jonka aikana väri nousi aihetta keskeisempään asemaan. Abstraktista muotokielestä huolimatta teoksen pohjana on esittävä ja tunnistettava aihe, jonka Jansson löysi työskennellessään teatterissa lavan takana. Teatterin kulissit ja erilaiset laitteet tekivät taiteilijaan vaikutuksen, ja vuoden 1962 teoksessa ne nousevat katsojan eteen korkeana ja rytmikkäänä seinämänä rajaten katsomoon avautuvaa näkymää.
Lisätietoa & kuntoraportteja Ota yhteyttä asiantuntijaamme
Bukowskis käyttää evästeitä sisäänkirjautumisen yhteydessä. Aktivoi evästeiden (cookies) käyttö verkkotunnukselle www.bukowskis.com ja yritä uudelleen.
