Helene Schjerfbeck

Helene Schjerfbeck (1862 –1946), "Kirje", 1893.

Moni varmaan ihmettelee, miksi pidän vuotta 1893 Kirje-maalauksen valmistumisajankohtana, vaikka signeerauksessa lukee selkeästi 1894. Yhdyn tässä kohdin Einar Reuterin (H. Ahtelan) kirjoituksiin ja listaukseen, sillä vuosi 1893 vaikuttaa sopivammalta maalauksen syntyajalta. Vuonna 1894 Helene Schjerfbeck sai kevätlukukauden vapautta piirustuskoulun sijaisopettajuudesta ja saattoi matkustaa ensin Wieniin kopioimaan kahta teosta ja sieltä sitten maaliskuun lopulla Firenzeen. Maalauksella saattaa myös olla sommittelullisesti yhtymäkohtia Ilja Repinin teokseen Odottamaton kotiinpaluu (1884), jonka Helene Schjerfbeck on voinut hyvin nähdä luonnossa tai kuvana vuonna 1892 kopioidessaan teoksia Taideyhdistyksen kokoelmia varten Pietarin Eremitaasissa. Koukeroisen signeerauksen on saattanut jopa suorittaa hänen veljensä Magnus Schjerfbeck, joka on toimittanut maalauksen maaliskuussa 1894 Turun taideyhdistyksen näyttelyyn.

Maalauksen päätyminen arkkitehti Magnus Schjerfbeckin omistukseen liittyy todennäköisesti kirjettä lukevan naisen henkilöllisyyteen, sillä heidän äitinsä, Olga Schjerfbeck, poseerasi siinä tyttärelleen. Maalauksen nimi ensimmäisessä Turun näyttelyssä oli Päästökirja, mikä oli muuttunut seuraavassa näyttelyssä vuonna 1917 Sanantuojaksi. Ensimmäisissä elämäkerroissa nimi oli vakiintunut Kirjeeksi.

1890-luvun alussa Helene Schjerfbeck maalasi joitain laatukuvia, sisäkuvia henkilöineen, hän pyrki näin laajentamaan aiheitaan ja kohtaamaan paremmin yleisön odotuksia. Kookkain sisäkuva-aihe on juuri tämä Kirje-maalaus. Åbo Underrättelserin kriitikko 13.4.1894 piti maalauksen suurimpana ansiona henkilöiden karakteristisia kasvonilmeitä, hän kuitenkin hieman kaipasi teokseen tarkempaa yksityiskohtaisuutta.

Nykykatsojalle kiinnostavaa on maalauksen värimaailma suhteessa taiteilijan muuhun naturalistiseen maalaukseen. Etualan iso punainen pöytäliina hallitsee ja rajoittaa tilan. Pöydällä on yhden hengen korea kahviserviisiasetelma ja nojatuolin selkämykseen on kevennykseksi maalattu virkattu valkoinen tuolinselussuoja, tällä tavalla Schjerfbeck on luonut kodikkuutta kapeaan tilaan. Yksityiskohdat ovat useimmiten harkitun epätarkasti maalattuja lukuun ottamatta tuolinselussuojaa, aivan kuin kameran objektiivi olisi tarkennettu siihen. Kirjettä lukeva mustapukuinen Olga Schjerfbeck on maalauksen painava keskipiste. Ovensuussa seisova kommentteja odottava huivipäinen talonpoikaistyttö puolestaan tuo tarinallisuutta aiheeseen. Kalpea, kaunis yleisvalo interiöörissä tuo mieleen pohjoisen talven valon.

Leena Ahtola-Moorhouse