Tapio Wirkkala

Ylihyttimestari Reino Löflundin kokoelmasta.

Reijo ”Reka” Löflund syntyi vuonna 1926. Jo 14-vuotiaana hän aloitti oppipoikana Iittalan lasitehtaalla puhaltaen kaikkein nuorimpana puhaltajana lääkepulloja sotateollisuuteen. Myöhemmin Löflund oli vapaaehtoisena sodassa ja sieltä pois päästyään hän sai vakanssin hyttimestarina (työnjohtajana) Iittalan lasinpuhaltamossa.
1950-luvulla alkoi työskentely eri taiteilijoiden kanssa muiden muassa Tapio Wirkkalan kanssa. Myöhemmin Löflund nimitettiin ylihyttimestariksi, vastaten koko Iittalan lasinpuhaltimon tuotannosta. Tämä nimitys on suuri kunnia lasiammattilaisten piireissä.

Reka kehitteli uransa aikana useita uusia tuotteita ja tekotapoja taiteilijoiden kanssa. Reka Löflund jäi eläkkeelle kesäkuussa 1987.

Suomalaisen muotoilun kansainvälisestä läpimurrosta 1950-luvulla on pitkälti kiittäminen Tapio Wirkkalaa (1915-1985), harvinaisen tuotteliasta taiteilijaa, joka hallitsi materiaalin kuin materiaalin ja suunnitteli laaja-alaisesti niin jokapäiväistä käyttöesineistöä kuin uniikkeja taide-esineitäkin.

Tapio Wirkkalan monipuolisen osaamisen perustana olivat vahvat kädentaidot, jonka pohjalta hänellä oli hyvät valmiudet omaksua erilaisten materiaalien käyttö. Wirkkala valmistui koristeveistäjäksi Taideteollisuuskeskuskoulusta 1936, ja sotien jälkeen hän alkoi saada mainetta lasi- ja hopeataiteen edelläkävijänä menestyttyään erilaisissa suunnittelukilpailuissa. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita Wirkkalalle hopean alalla oli Kultakeskus, jonka tuotannon hän uudisti 1950-luvulla. Kolme vuosikymmentä kestäneen yhteistyön aikana Wirkkala suunnitteli Kultakeskukselle runsaasti esineitä, joista monet taottiin käsityönä.

Tapio Wirkkala työskenteli samanaikaisesti usealle yritykselle sekä sarjatuotannon että yksilöllisempien suunnittelutöiden parissa. Moninaisista suunnittelutehtävistä huolimatta tiettyjen teemojen voi nähdä toistuvan hänen tuotannossaan. Luonnonmuotoja Wirkkala ammensi teoksiinsa Lapista, jossa hän asui perheineen osan vuotta. Kiireinen taiteilija ei tinkinyt Lapinmatkoistaan missään olosuhteissa, vaan vetäytyi pohjoiseen säännöllisesti tutkimaan luontoa ja inspiroitumaan. Lumen ja jään muodot siirtyivät lähtökohdiksi moniin lasiesineisiin. Veneen ja lehtien muodot tulivat toimimaan innoituksena useille hopeaesineille, kuten Kultakeskukselle tilaustyönä suunnitellulle ja käsityönä toteutetulle TW9-hopemaljalle.