Timo Sarpanevan kokoelma.

“Nyt on luonnetta! Tästä tuli raju, on jopa parempi kuin äskeinen versio. Sano Giorgiolle, että varoo nokkaa, sen pitää olla terävä. Mitä huuto on latinaksi? Tämä on ainakin yhtä hyvä, ellei jopa kovempi kuin Munchin! Kysyn Danilta, se tietää nämä nimijutut”.
Timon innostus hiomossa oli riemastuttavaa. Edellisellä viikolla Signoretto verstakkoineen oli käyttänyt koko aamupäivän teoksen muovaamiseen lasihytissä. Useita päiviä kestäneen jäähdytyksen aikana lasin jännitteet olivat poistuneet, veistoksen jälkikäsittely hiomossa oli nyt turvallista.
”Vähän tekee pahaa katsoa. Tuon kokoinen painaakin toistakymmentä kiloa, ja on märkänä liukas kuin saippua. Pitele sitä nyt siinä sitten… Hyvin se menee…” Sarpanevan yksinpuhelu hiomossa ei ollut suunnattu kenellekään. Kahden päivän työstön jälkeen teos oli viimeistelty, ja edelleen ehjä. ”Tämä on näistä kolmesta ehkä paras. Todella hieno massoitus, optinen painauma oikeassa paikassa ja huikea nokka! Taidan pitää sen itse”.
Clamitatio -teoksia valmistui v. 1998 kolme, joista kaksi punaista ja yksi sininen variaatio.

Marjatta Sarpaneva