Helene Schjerfbeck, Tyttö hiekkakuopassa.
Sign. HS. Maalattu 1942. Öljy ja hiili kankaalle 47x35,7 cm.
Iänmukaista kulumaa.
Gösta Stenmanin kokoelma; nykyinen omistaja.
"Helene Schjerfbeck Hyllningsutställning", Stenmans Konstsalong, Tukholma 1942, nro 97.
"Helene Schjerfbeck", Stenmans Konstsalong, Tukholma 1944, nro 85.
"Helene Schjerfbeck", Kanada ja USA 1949—1952, nro 27.
"Helene Schjerfbeck", Stenmans Konstsalong, Tukholma 1954, nro 99.
"Helene Schjerfbeck", Stenmans Konstsalong, Tukholma 1958, nro 94.
"Helene Schjerfbeck", Lapinlahden taidekeskus, Lapinlahti 1983, nro 20.
"Helene Schjerfbeck", Tammisaaren museo 1984, nro 54.
"Privaatti 88", Taidehalli, Helsinki 1988, nro 89.
"Helene Schjerfbeck", Ateneumin Taidemuseo, 2.2.-5.4. 1992, nro 451.
"Helene Schjerfbeck", The Phillips Collection, Washington D.C., 1992,
The National Academy of Design, New York 1992—1993, nro 451.
"Helene Schjerfbeck-Muutoksen vuodet", Hyvinkään taidemuseo, 10.11.2001-10.3.2002.
"Helene Schjerfbeck", Malmö konstmuseum, 12.2.-17.4.2006.
"Helene Schjerfbeck", Ateneumin taidemuseo, 1.6.-14.10.2012, nro 653.
"Henkisyys taiteessa – Helene Schjerfbeck", Villa Gyllenberg, Helsinki 2012.
"Yö ja päivä", Halosenniemen museo, 23.9.-30.11. 2014
"Kesän taikaa", Halosenniemen museo, 3.5.-4.9.2016.
H.Ahtela, "Helena Schjerfbeck", Helsinki, 1953, nro 886.
"Helene Schjerfbeck", toim. Leena Ahtola-Moorhouse, Ateneum, 1992, nro 451, kuvattuna s.275.
"Helene Schjerfbeck-150 vuotta", toim. Leena Ahtola-Moorhouse, Ateneumin Taidemuseo, 2012, nro 653, kokosivunkuvana s.323
Seppä Juho Kustaa Sahrmanin (vuodesta 1913 Mäkinen) ja hänen vaimonsa Olgan lapsikatras innoitti Helene Schjerfbeckiä moneen maalaukseen. Perheen lapset Elma, Einari, Martta ja Katri toimivat myös pikkuapulaisina ja muun muassa hakivat ruoka-annokset Helenelle ja hänen äidilleen Hyvinkään asemaravintolasta. Lea Bergströmin haastattelema Martta on kertonut olleensa mallina ensimmäisen kerran juuri aiheeseen Tyttö hiekkakuopassa 1910-luvun alussa. Nyt myynnissä oleva maalaus on puolestaan ainoa uustulkinta kahdesta kolmekymmentä vuotta sitten maalatusta aiheesta ja se on toteutettu Nummelan Luontolan parantolassa keskellä jatkosotaa.
1910-luvun alun maalaukset tytöstä hiekkakuopassa ovat väreiltään hyvin valovoimaisia, varsinkin öljymaalaus (kuului jo aikaisin Keirknerin kokoelmaan ja vuodesta 1945 Ateneumin taidemuseon omistukseen): sinoberinpunainen mekko ja untuvainen vaaleankeltainen tukka suorastaan loistavat katsojan silmiin. Muoto, värit ja viivat ovat pelkistetyn modernit, auringonläikät rytmittävät mekkoa vauhdikkaasti, kaula ja pää puolestaan kääriytyvät pehmeään säteilyyn. Tytön apea mielentila tulee modernin yksinkertaistamisen avulla erinomaisesti esiin. Valovoimainen värimaailma puolestaan heijasti silloin Suomen taiteeseen kaivattuja sateenkaaren värejä, jotka olivat syrjäyttämässä tummemmat sävyt. Helene Schjerfbeck tosin seurasi tuolloin suomalaista taidemaailmaa lähinnä lukemalla lehtiä ja kirjeitä sekä keskustelemalla ystäviensä kanssa, sillä hän pysyi tiiviisti Hyvinkäällä eikä tuolloin vielä ollut edes tavannut tulevaa taidekauppiastaan Gösta Stenmania saatikka sitten uutta maalariystäväänsä Einar Reuteria.
Vuoden 1942 uustulkinta on hillitympi, siinä on kuitenkin jotain samaa molemmista aiemmista versioista, myös guassimaalauksesta (kuului jo aikaisin taiteilija Eric O. W. Ehrströmin kokoelmaan ja nykyisin Gösta Serlachiuksen säätiön omistukseen), vaikka yleisilmeeltään se poikkeaa omaan auraansa ja tummempaan värimaailmaansa. Varhaisemmissa maalauksissa tytön asento on niin kyykyssä, että tuskin nilkkoja näkyy, vain töppöset ovat kuin jalustana kyyristelevälle tytölle, tässä uusimmassa versiossa tyttö on paljasjalkainen eikä niin matalassa kyykyssä. Mieliala on keskittynyt ja tasapainoinen. Hiekkaa piirtävä risu on myös suorempi ja tarmokkaammassa asennossa ja vaikuttaa piirtäneen omaa kuviotaan ilmeikkäästi maalattuun hiekkaan. Vaaleankeltaiseen on paikoittain lisätty taiteilijalle tunnusomaista vihertävää sävyä lisäämään herkkyyttä värimaailmaan. Guassiversion lailla hiiliviivat rajaavat muotoja. Tämä tulkinta tytöstä hiekkakuopassa on modernin pelkistynyt, tunnelmaltaan rauhallisempi ja tyynempi kuin noin viisikymmentävuotiaan Helenen ensimmäiset versiot tästä aiheesta. Schjerfbeck herkuttelee tällä kertaa valon ja varjon vaihtelun korostamisella. Aihehan on Schjerfbeckille poikkeuksellisesti sijoitettu ulkoilmaan. Tytön kasvot ovat vahvassa varjossa suhteessa hiuksien vaaleuteen. Maalauksen tasapainoinen ja kuitenkin moni-ilmeinen tunnelma on jälleen kerran Helene Schjerfbeckin taituruuden ansiosta kaikkea muuta kuin perinteinen lapsikuva. Tyttö hiekkakuopassa vuodelta 1942 sopi erinomaisesti näyttämään taiteilijan luomisvoiman ikinuorekkuutta Helene Schjerfbeckin 80-vuotisnäyttelyssä (Hyllningsutställning) Gösta Stenmanin taidesalongissa Tukholmassa.
Leena Ahtola-Moorhouse