Berta Hansson

Berta Hansson syntyi vuonna 1910. Hän valmistui kansanopettajaksi ja työskenteli Fredrika Kyrkbyssä Etelä-Lapissa. Bertan pääharrastus oli akvarellimaalaus ja piirtäminen. Aihealue koostui koululaisten muotokuvista ja maisemista.

Vuonna 1941 kirjailija Elsa Björkman-Goldschmidt tuli käymään Fredrikan luona ja sai tietää 31-vuotiaan opettajan suuresta intohimosta. Mutta heidän tapaamisensa oli sattumaa. Elsa Björkman-Goldschmidt saapui bussilla Fredrikaan eräänä talviiltana pitämään puhetta, mutta kukaan ei tavannut häntä.

"Onko täällä luentoyhdistystä?" Elsa Björkman-Goldschmidt huusi suoraan talven pimeyteen. Bussipysäkillä Berta Hansson haki Elsan ja ajoi kouluun. Siellä Elsa näki Berta Hanssonin piirustuksia ja vesivärejä. Kun Elsa Björkman-Goldschmidt palasi Tukholmaan, hän toi mukanaan paksun nippun. Heidän sattumanvarainen tapaamisensa tasoitti tietä Berta Hanssonin ensimmäiselle yksityisnäyttelylle ja läpimurtolle vuonna 1943.

Berta Hansson debytoi 15. syyskuuta 1943 Tukholman arvostetussa Galleri Färg & Formissa, joka tuolloin sijaitsi osoitteessa Malmtorgsgatan 10. Berta Hansson esitteli koulunsa oppilaiden muotokuvia sekä maisemia. Teokset on otettu studiolta (Fredrika Kyrkby). Tässä näyttelyssä oli luultavasti esillä huutokauppataideteos "Skolpojke" vuodelta 1943. Färg & Formin debyytti herätti paljon huomiota. Kriitikot ja yleisö vetivät yhtäläisyyksiä Helene Schjerfbeckin herkkiin ja hauraisiin muotokuviin.

Dagens Nyheter tarkasteli ja arvioi entisen julkisen koulun opettajan taideteoksia.

"Tämän viikon debytanteista minua kiinnostaa eniten Berta Hansson Färg & Formissa. Hän on peruskoulun opettaja Fredrika Kyrkbyssä Västerbottenin läänissä ja hän on ottanut aineet arkiympäristöstään.

"Kylmä talviaamu i Laplandissa" kirkkokylä on saanut lähes pedagogisesti selkeän ja näkyvän esityksen talot peräkkäin ja savupiippujen savu nousee suoraan ylös kylmään ilmaan. Kokonaisessa sarjassa pieniä maalauksia, "Koulupöytä", "Aamurukous" jne., koulun arki on kuvattu tutulta ja vakuuttavasti. Mikään taide ei ole täysin riippumaton toisesta ja on selvää, että Berta Hansson on saanut vaikutteita suomalaisesta taiteesta; esimerkiksi synteettinen muotokuvaluonnos, kuten "Yngve", olisi mahdotonta ajatella ilman Helene Schjerfbeckiä mallina.

Mutta se ei sulje pois sitä, että Berta Hansson koki ympäristönsä intensiivisesti ja henkilökohtaisesti ja että hän pystyi myös esittämään kokemuksensa tavalla, joka tuntui hänelle luonnolliselta ja todelliselta. Kulmaisissa ja ryppyisissä lapsityypeissä on paljon luonnetta - kädet ovat joskus lähes sarjakuvamaisen liioiteltuja - ja hahmot sulautuvat usein täydellisesti kuvan pintaan. "Lastenleiissä" puuvillan kanssa työskentelevän lapsen liikkeet kudotaan yhteen kuvioksi. Myös "Siskot", "Vanha mies" jne. osoittavat naisellista herkkyyttä ja makua, ja jotkin pienet maisemapiirrokset, "Kotini sumussa", "Kohti vuoria", "Lapista" jne. , ovat kosketukseltaan yksinkertaisia ​​ja mahtavia, mikä on outoa.

Ote Yngve Bergin arvostelusta Dagens Nyheterissä 23.9.1943.

Debyytin jälkeen Berta Hansson muutti pysyvästi Tukholmaan. Berta muutti Hornsgatanille, Stiftelsen Konstnärshemin asuntoon omistautuakseen koko sydämestään uudelle uralleen. Hän asui loppuelämänsä Tukholmassa, jossa hän solmi myös läheisiä kontakteja naistaiteen pioneereihin, kuten Maj Bringiin, Vera Nilssoniin, Siri Derkertiin ja Ninnan Santessoniin. Berta Hansson teki maalausmatkoja myös muun muassa Ranskaan, Italiaan, Egyptiin ja Etelä-Afrikkaan, kun toisen maailmansodan jälkeinen rauha avasi mahdollisuuksia ulkomaanmatkoille.

Maalauksen ja piirtämisen lisäksi Berta Hansson loi suuria tekstiiliteoksia julkisiin tiloihin. Hän oli kysytty ja työskenteli merkittävissä instituutioissa. Nykyään Bertan tekstiiliteoksia löytyy lääninhallituksesta, Tukholman Radiohusetista, kauppakorkeakoulusta, Karolinska yliopistollisesta sairaalasta, Postnordista Solnasta ja Uumajan yliopiston taidekokoelmasta.

Berta Hansson esitteli säännöllisesti taidettaan Galleri Färg & Formissa, Konstnärshusetissa ja Galleri Doktor Glasissa asuessaan Tukholmassa. Vuonna 2010 Berta Hansson olisi täyttänyt 100 vuotta, kun Taideakatemia osoitteessa Fredsgatan 12 esitteli suuren retrospektiivisen näyttelyn, jossa oli piirustuksia, akvarelleja, grafiikkaa ja tekstiilejä. Samassa yhteydessä julkaistiin Gunilla Carlstedtin ja Christian Åkerlundin kirjoittama kirja Bertan elämäntyöstä.

Berta Hanssonin retrospektiivinen näyttely arvosteltiin Dagens Nyheterissä 14. tammikuuta 2010:

"Alan pelätä, että teillä on sielu, neiti Hansson – mutta ei koskaan pieni." Näillä sanoilla opettaja Otte Sköld arvosteli oppilaansa Berta Hanssonin maalauksia keväällä 1940. Bertalle moniselitteisestä kommentista tuli rohkaisu jatkaa luomista.

Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin on melko hämmästyttävää, että kuka tahansa naisartisti onnistui pärjäämään sen ajan patriarkaalisessa, hierarkkisessa taideilmapiirissä.

Ajan myötä Berta Hansson sai kuitenkin jonkinlaisen vahvistuksen. Mutta on kestänyt tähän asti, 16 vuotta Bertan kuoleman jälkeen, ennen kuin ajan katsotaan olevan kypsä suurelle retrospektiiville. Tämä Tukholman taidekoulussa. Varhaisille maalauksille on ominaista hillitty, herkkä väri, joka joskus tuo mieleen Helene Schjerfbeckin taiteen - vaikka Berta Hansson itse puolustautui vertailua vastaan. "
Ote tekstistä DN Kulturissa, kirjoittanut Bo Madestrand 14.1.2010.

Berta Hanssonia edustaa kaksitoista teosta Moderna Museet and Nationalmuseumissa ja Örebron lääninmuseossa.