Helene Schjerfbeck

Helene Schjerfbeckin (1862-1946) lapsuutta leimasi erilaiset vaikeudet. Hänen isänsä Svante Schjerfbeck kuoli tuberkuloosiin jo vuonna 1876, ja hänen äitinsä Olga joutui kamppailemaan taloudellisten vaikeuksien kanssa elättääkseen Helenen ja hänen isoveljensä Magnuksen. Lisäksi taiteilija kärsi vakavasta lonkkavammasta, joka johtui lapsena tapahtuneesta kaatumisesta.

Schjerfbeckin taiteelliset lahjat huomattiin varhain ja hän aloitti taideopintonsa Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa jo 11- vuotiaana vuonna 1873. Hän kehittyi nopeasti teknisesti taitavaksi ja tuotteliaaksi taiteilijaksi, jolla oli omanlaisensa taidenäkemys. Hänen varhaista taiteilijanuraansa kuitenkin rajoitti vallitseva ilmapiiri, joka ei suhtautunut suopeasti naisten itsenäiseen luovuuteen, sekä hänen äitinsä nuiva suhtautuminen tyttären ammatinvalintaan.

Valmistuttuaan 1877 piirustuskoulusta Schjerfbeck hakeutui Adolf von Beckerin yksityisakatemiaan. Hän arvosti suuresti von Beckeriä ja koki saaneensa tältä vahvan pohjan taiteelliselle uralleen.

Nyt myytävässä, vuonna 1879 valmistuneessa teoksessa ”Ylioppilaslakki” voi nähdä monia elementtejä, jotka olivat lähellä taiteilijan sydäntä. Ylioppilaslakkia ja sen taustalle asetettua kulunutta juhlaohjelmaa voidaan pitää koulutuksen ja edistyksen symboleina, joita taiteilija arvosti suuresti. Punainen kangas antaa dramaattisen vaikutelman, mutta se voi myös viitata työväestöön ja tasa-arvotaisteluun. Kuva-alaa tasapainottaa sen halki kulkeva puusauva, ja harmaat käsineet makaavat pöydällä kuin kuihtuvat kukat. Kaikki esineet kuvaavat nuoren ihmisen monipuolista ajatusmaailmaa, ja neutraali harmaa tausta korostaa niitä.

Seuraavana vuonna Schjerfbeck matkusti senaatin matka-apurahan turvin opiskelemaan Pariisiin, jossa valmistuivat mm. teokset ”Haavoittunut soturi” sekä ”Wilhelm von Schwerinin kuolema”. Historiamaalausta pidettiin miehisenä alana, joka ei soveltunut naisille. Miehisen aihepiirin teosten naturalistinen maalaustapa herättivät aikansa taideyleisössä ihmetystä. Ainutlaatuisesta lahjakkuudestaan huolimatta Helene Schjerfbeck tunsi itsensä pitkään ulkopuoliseksi suomalaisessa taide-elämässä. Vasta vuonna 1917 Stenmanin taidegalleriassa järjestetyn yksityisnäyttelyn myötä hänen taiteensa alkoi saada osakseen ansaitsemaansa arvostusta.