Karl Emanuel Jansson

Karl Emanuel Jansson (1846-1874) syntyi maanviljelijäperheeseen Pålsbölen kylässä Ahvenanmaalla. Hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin varhain, ja kahdentoista vuoden iässä suoritettuaan Godbyn kansakoulun hän pääsi seurakunnan taidemaalari Kellgrenin oppipojaksi. Suomen Taideyhdistyksen pienen apurahan turvin Janssonilla oli mahdollisuus opiskella R.W. Ekmanin johdolla Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1860-1862 ja sen jälkeen Tukholman Kuvataideakatemiassa 1862-1867. Tukholmassa vietettyjä vuosia leimasi kuitenkin niukkuus, sillä Taideyhdistyksen tuki oli riittämätöntä ja epäsäännöllistä. Taiteilija näki nälkää ja eli vaatimattomissa oloissa.

Tukholman vuosien tärkeimmäksi esikuvaksi Janssonille muodostui piirustuksen professori Johan Fredrik Höckert. Thomas Couturen oppilaana Höckert oli saanut vaikutteita ranskalaisesta maalaustaiteesta, joka tuli luomaan pohjan myös Janssonin maalaustaiteelle. Värit osoittautuivat Janssonille alusta alkaen keskeiseksi ilmaisukeinoksi. Suurinta osaa Janssonin Tukholman vuosien tuotannosta leimaa tietynlainen paatoksellisuus, mutta parhaimmillaan hän saavutti teoksissaan koskettavaa herkkyyttä ja välittömyyttä.

Syksyllä 1868 Jansson sai valtion apurahan ja pystyi matkustamaan Düsseldorfiin, jossa hänen tekniset taitonsa kehittyivät entisestään. Seuraavaan kevääseen mennessä rahat olivat kuitenkin loppu, ja vasta vuonna 1870 hän pystyi uuden apurahan turvin valitsemaan opettajakseen sveitsiläisen Benjamin Vautierin. Vautier oli uudistanut kansanelämänkuvausta, ja Jansson tuli työskentelemään hänen ohjauksessaan kolmen kuukauden ajan. Vautierin ohjauksessa hän maalasi myös nyt myytävän teoksen "Pojan hiuksia leikataan". Teoksen värimaailma on hillitty, ja Jansson on keskittynyt siinä etenkin ihmisten sekä yksityiskohtien realistiseen kuvaukseen. Janssonsin kerrotaan olleen tyytyväinen maalaukseen ja kaikkeen, mitä hän oppi sen tekemisen aikana. Luottavaisin mielin hän uskoi, että voisi Suomessa saada aikaan jotain ennennäkemätöntä.

Jansson jatkoi seuraavat vuodet kansanelämänkuvausta realismin hengessä. Maalausmatkoja hän teki Pirkanmaalle, Ahvenanmaalle sekä uudestaan Düsseldorfiin. Samoihin aikoihin lääkärit totesivat, että hänen keuhkonsa olivat pahasti vaurioituneet, ja määräsivät hänet jäämään etelään. Kunnianhimoinen Jansson tunsi kuitenkin velvollisuudekseen saada valmiiksi keskeneräisiä tilaustyönsä ennen sitä. Kun hän vihdoin noudatti lääkärien määräystä, oli jo liian myöhäistä. Jansson palasi Ahvenanmaalle vuonna 1873 ja kuoli siellä tuberkuloosiin seuraavan vuoden kesäkuussa.

Kuollessaan Jansson oli epäilemättä taiteellisen läpimurtonsa kynnyksellä. Edellisenä vuonna hän oli menestynyt Wienin maailmannäyttelyssä ja tullut valituksi Pietarin taideakatemiaan.

Oman vaatimattoman taustansa vuoksi Karl Emanuel Jansson lähestyi kansanelämänkuvauksessaan aiheitaan tavalla, joka poikkesi aikalaistaiteesta. Hänen suhtautumisensa kuvaamiinsa ihmisiin oli välitön ja kunnioittava. Samalla hänen taiteelleen oli ominaista huumori sekä iloinen kerronnallisuus. Janssonin teosten ainutlaatuisuus ja hienovaraisuus rakentuivat näistä aineksista.