Fabergé, Rintaneula, hopeaplatinaa, kultaa, ruusuhiottuja timantteja, rubiineja. Suunnitellut Alma Pihlin Petrograd 1914

Tällä rintaneulalla on kiehtova taustatarina. Emanuel Nobelin nuorempi sisar Marta Nobel-Oleinikoff (1881–1973) oli koulutukseltaan kirurgi. Tämä oli 1900-luvun alun yläluokkaiselle nuorelle naiselle melko epätavallinen ammattivalinta, mutta Marta oli kyvykäs nuori nainen, joka kulki omia polkujaan. Hän avioitui 24-vuotiaana itseään 17 vuotta vanhemman lääkärin Georgij Pavlovitš Oleinikoffin kanssa, joka oli tukenut Martaa kirurgian opinnoissa Pietarin naisten lääketieteellisessä instituutissa.

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa Nobelin perhe yhdisti voimansa isänmaan tueksi ja perusti sairaalan rintamalta palaaville haavoittuneille sotilaille. Nobelin sairaala toimi Lesnoi Prosepektilla sijaitsevassa Kansan talossa, joka alun perin rakennettiin Nobelin perheen tehtaiden työntekijöiden majoitustiloiksi. Rakennus voitiinkin muuntaa sairaalaksi ilman mittavia muutostöitä. Kahdessa isossa salissa oli paikat noin 150 potilaalle, ja rakennuksen pienempiin huoneisiin oli sijoitettu toimisto, leikkaussalit, röntgen ja matkatavarasäilö. Nuori Marta Nobel-Oleinikoff nimitettiin sairaalan ylilääkäriksi. Kirurgeina toimi yhdessä Martan kanssa neljä työlleen omistautunutta kirurgia: Vera Andrejevna Moltianov, Masia Skarovna Freiberg, Alice Iakovlevna von Dehn (os. Hoffmann) ja Vera Petrovna Morell. Näillä nuorilla naisilla ei ollut ammatista pitkää kokemusta eikä syvällistä osaamista, mutta heidät kuitenkin valittiin, koska kokeneet kirurgit oli kutsuttu rintamalle. Kokemuksen puutteesta huolimatta nuoret naiset ryhtyivät rohkeasti vaativaan työhönsä. Sairaalaan palkatut sairaanhoitajat olivat käyneet Kaufmannin Punaisen ristin sairaanhoitajakoulun, mutta sodan syttymisen ja hoitajapulan vuoksi suurin osa oli koulutettu kiireellisesti ”sotasisariksi”. Hekin olivat omistautuneita työlleen ja valmiita käymään kohti vaativia haasteita.

Kun Marta Nobel-Oleinikoff työntekijöineen oli pikaisen avun tarpeessa, Pietarin naisten lääketieteellisen instituutin kirurgian osaston johtaja professori Zeidler lähetti lähimmän avustajansa Martan avuksi. Sairaalassa tarvittiin apua myös käytännön työn organisointiin, mutta tällaista apua ei Pietarissa ollut saatavilla. Sen vuoksi professori Zeidler otti yhteyttä Helsingin Kirurgisen sairaalan ylihoitajaan Edla Sofia ”Sonja” Koreneffiin (1872–1960), joka saapui apuun. Sonja Koreneff pystyi tarjoamaan erittäin arvokasta apua, ja Nobelin sairaalan toiminta lähti erinomaisesti käyntiin. Sairaala erikoistui luunmurtumiin ja kuntoutukseen ja sai sairaalavoimistelun ja savi- ja hierontakylpyjen avulla aikaan erinomaisia tuloksia.

Kiitokseksi Nobelin sairaalassa tekemästään tärkeästä konsultointityöstä Sonja Koreneff sai kauniin jääkiderintaneulan, jossa on rubiineista tehty punainen risti. Arvokas lahja otettiin vastaan kunnioituksella, ja Sonjan sukulaiset ja Suomen sairaanhoitajakunta muistavat lämmöllä Sonjaa ja hänen työpanostaan. Koreneff perusti myöhemmin sairaanhoitajien oppilaitoksen ja päätti uransa Helsingin suurimman sairaalan Marian sairaalan ylihoitajana.

Teksti Ulla Tillander-Godenhielm.
Näyttelyn Unknown Fabergé: New finds and re-discoveries luettelosta. The Museum of Russian art Minneapolis, USA, 2016. Sivu 82.