Akseli Gallen-Kallela

Taiteilija Axel Gallénin (vuodesta 1904 Akseli Gallen-Kallela) Liekki-ryijyä pidetään ensimmäisenä modernina suomalaisena ryijynä. Se suunniteltiin osaksi Suomen paviljongin sisustusta Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyyn, jonka seurauksena suomalainen taideteollisuus nousi ensimmäistä kertaa maailmanmaineeseen.

Suomessa oli 1800-luvun kansallisen heräämisen ja teollistumisen myötä alettu huolestua vanhojen käsityöperinteiden hiipumisesta. 1879 perustettu Suomen Käsityön Ystävät pyrki elvyttämään ryijyperinnettä keräilemällä ja toistamalla vanhoja kansanomaisia ryijymalleja sekä luomaan uutta kansallista tyyliä. Samoihin aikoihin myös nuori taideopiskelija Axel Gallén alkoi kiinnostua suomalaisesta käsityöperinteestä. Hän keräili vanhoja talonpoikaisryijyjä synnyinseuduiltaan Satakunnasta sekä maalausmatkoiltaan Keski-Suomesta, ja myös opiskeli tekstiilien kutomista, mistä oli myöhemmin hyötyä ryijyjen suunnittelussa. Taiteilija käytti kolmisenkymmentä ryijyä käsittävää kokoelmaansa kotinsa sisustuksessa sekä ateljeensa koristuksena, ja monia näistä ryijyistä voikin löytää hänen maalauksistaan.

Kun Suomen suuriruhtinaskunta sai ensimmäistä kertaa oman osaston maailmannäyttelyssä Pariisissa 1900, pyrki sortokausien alla kamppaileva maa parhaansa mukaan näyttäytymään Pariisissa kulttuurisesti itsenäisenä, Venäjästä erillisenä kansakuntana, jolla oli omaa taideteollisuutta esiteltävänä. Arkkitehtien Gesellius, Lindgren ja Saarinen suunnittelemassa paviljonkirakennuksessa käsityö- ja sisustustaidetta esittelevä osio annettiin Iris-tehtaan ja Suomen Käsityön Ystävien vastuulle. Kun modernin, suomalaishenkisen sisustuksen aikaansaamiseksi julistettu kilpailu ei tuottanut tulosta, päädyttiin sisustuskokonaisuus tekstiilejä myöten tilaamaan taiteilija Axel Gallénilta. Suunnittelutyöhön ryhtyessään Gallén teki selväksi, ettei aio jäljitellä perinteisiä tyylejä, vaan pyrkisi seuraamaan omaa makuaan ja näkemystään. Lopputuloksena oli huomiota ja ihastusta herättänyt Iris-huone, jota hallitsi suuri, seinältä lattialle ulottuva penkkiryijy, jonka nimeksi sittemmin vakiintui Liekki.

Perinteiselle suomalaiselle ryijylle oli ollut tyypillistä kuva-alan jakaminen kehykseen ja keskikenttään. Galléninkin ryijysuunnitelmaan oli kuulunut kuvioitu reunus, mutta sitä ei voitu toteuttaa, koska se olisi tehnyt ryijystä liian leveän Suomen Käsityön Ystävien kangaspuihin. Myöskään taiteilijan luonnoksissaan käyttämät värit eivät siirtyneet valmiiseen ryijyyn yhtä räiskyvinä kuin paperilla. 1800-luvulla tapahtuneen ryijyperinteen taantumisen myötä kasvivärjäys oli unohtunut taito, ja sen tilalle tulleet aniliinivärit värivalikoimaltaan niukempia. Varhaiset Liekki-ryijyt hehkuvatkin hillityissä ja maanläheisissä sinisen, vihreän ja luonnonvalkoisen sävyissä.

Gallén sai paviljonkirakennukseen toteuttamistaan kattofreskoista maailmannäyttelyn kultamitalin ja Iris-huoneen tekstiileistä hopeamitalin, mikä merkitsi sekä taiteilijalle että suomalaiselle taideteollisuudelle kansainvälistä läpimurtoa. Liekki-ryijystä tuli menestys niin ulkomailla kuin kotimaassakin, ja Gallén suunnitteli samasta aiheesta vielä useita erisävyisiä ja -kokoisia variaatioita Suomen Käsityön Ystävien valmistettavaksi. Ryijystä tuli niin suosittu, että Suomen Käsityön Ystävät alkoi myydä mallista myös itsevalmistettavaa versiota. Alkuperäisen suunnitelman mukainen ryijy kudottiin vasta 1965 Suomen Käsityön Ystävien toimesta.

Nyt Bukowskilla myytävä Liekki-ryijy edustaa samaa varhaista Liekki-variaatiota kuin Pariisin maailmannäyttelyssä esillä ollut vuonna 1899 valmistunut ryijy, ja myös se on Suomen käsityön ystävien toteuttama. Suvussa kulkeneen tiedon mukaan ryijy on kuulunut Akseli Gallén-Kallelalle itselleen, ja nyt sen myy taiteilijan serkun Anna-Lena Wahlroos-Hussin perhe.

HUOM! Kohdetta koskee vientikielto. Kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamista koskevan Suomen lain 115/1999 mukaan kulttuuriesineiden maastavienti Suomesta muihin EU:n jäsenvaltioihin ja yhteisön alueen ulkopuolelle on luvanvaraista. Sen lisäksi, mitä näissä laeissa on säädetty kulttuuriesineiden maastaviennistä Euroopan yhteisön ulkopuolelle, voimassa ovat myös Euroopan talousyhteisön asetuksen (ETY) N:o 3911/92 säädökset. Bukowskis ei vastaa näiden lupien hankkimisesta, vaan se jää asiakkaan tehtäväksi.