Pekka Halonen

Pekka Halonen maalasi ensimmäiset merkittävät talvimaisemansa vuonna 1895 avioiduttuaan Maija Mäkisen kanssa. Tuore aviopari vietti ikimuistoisen talven Sortavalan lumisissa ja kauniissa maisemissa, joissa Halonen innostui maalaamaan koristeellisia talvimaisemia kovassa pakkasessa. Muutenkin talvisen maiseman kuvaaminen oli 1890-luvulla noussut Suomessa kansallismielisten taiteilijoiden keskuudessa suosituksi aiheeksi. Lumisten maisemien koettiin olevan ”Pohjolan hienointa eksotiikkaa”. Kukaan muu taiteilija ei kuitenkaan tavoittanut talvisen maiseman ja lumen eri vivahteita yhtä taidokkaasti kuin Halonen.
Kansallisen merkityksen rinnalla on ehdottomasti myös mainittava Paul Gauguinin (1848-1903) ja Nabis-ryhmän vaikutus Halosen talvimaisemiin, mikä sai alkunsa opiskeluaikana Pariisissa. Nabis ryhmän syntetistisen taiteen lähtökohdat olivat kiinteästi yhteydessä japanilaiseen taiteeseen. Ilmeisesti Halonen oli nähnyt Gauguinin ateljeen seinillä japanilaisia puupiirroksia ja muutenkin kaikki Pariisin tavaratalot ja galleriat olivat täynnä japanilaista ja kiinalaista taidetta ja esinestöä. Japanilainen taide alkoi kiinnostaa Halosta kovasti ja kolmannen Pariisin-matkansa jälkeen hän alkoi kerätä japanilaisia puupiirroksia, ja jatkoi japonististen elementtien kehittämistä maalauksissaan.
Halonen omaksui japonismista monimerkityksisiä luontoaiheita, diagonaaleja näkökulmia, erityisesti epäsymmetrinen sommittelu toistuu vuosien varrella. Myös teosten pysty ja kapea kakemono- tai matala ja pitkä makimono-muoto, korkea horisontti sekä metsän sisänäkymät toistuvat Halosen tuotannossa aivan viimeisiin teoksiin saakka. Halonen oli oman tiensä kulkija, niin kuin oppi-isänsä Gauguin, ja hän muokkasi japanilaisia vaikutteita ja loi täysin omanlaistaan taidetta. Jos Halonen oli omasta mielestään onnistunut erityisen hyvin työssään, hän saattoi tyytyväisenä todeta, että siinä oli ”japanilainen näkemys”.
Tämän voisi todeta erityisesti teoksesta ”Ensi lumi” (1902), jossa kiteytyvät kaikki japanilaisesta taiteesta ammenetut erityispiirteet; kakemono-muoto, viisto perspektiivi, sommittelun epäsymmetrisyys, varjottomat ja tasaiset pinnat, veden ja puiden ornamentaalisuus sekä tummien ääriviivojen ja vaalean lumen kontrasteihin perustuva askeettinen paletti. Teos on monella tavalla ainutlaatuinen ja edustaa omalla tyylillään Pohjolan hienointa eksotiikkaa.

Annetun tiedon mukaan Pekka Halonen arvosti tätä teostaan niin paljon, että olisi viime vuosinaan halunnut ostaa sen takaisin, jolloin omistaja totesi; " annettu, mikä annettu ".