Alexander Calder

Kuvanveistäjä Alexander Stirling Calderin ja taidemaalari Nanette Lederer Calderin poika Alexander Calder syntyi vuonna 1898. Vanhemmat kannustivat Calderia taiteelliseen luovuuteen, ja hän teki lapsena muun muassa koruja siskonsa nukeille. Taidetaustastaan huolimatta Calder suuntasi opiskelemaan konetekniikkaa ja valmistui Stevens Institute of Technologysta vuonna 1919. Muutaman vuoden kuluttua, vuonna 1922, Calder aloitti uransa taiteilijana. Ensimmäiset korunsa hän valmisti vuonna 1928.

Taiteilijana Calder oli ensisijaisesti kuvanveistäjä ja tunnettu ennen muuta kineettisistä töistään ja mobileistaan sekä veistoksistaan, joita on esillä ympäri maailmaa, esim. Tukholman Moderna museetin ja Hannoverin Sprengel Museumin edustalla. Tämä pohja on vaikuttanut selvästi Calderin koruihin, joille on leimallista veistoksellinen, plastisuutta tavoitteleva muotokieli. Calder koki, että taide ei ole staattista vaan kineettistä, mikä näkyy selkeästi hänen veistoksissaan ja kineettisissä taideteoksissaan.

Näkemys taiteesta liikkeenä ja perehtyminen liike-energian tutkimiseen näkyy myös hänen koruissaan liikkeellä leikkimisen kautta. Ne koostuvat usein pohjaosaan yhdistetyistä liikkuvista osista. Calder ei halunnut luoda perinteisiä koruja vaan taidetta, jota voi käyttää mutta joka ei kuitenkaan ole usein perinteisessä mielessä käyttökelpoista. Korut on suunniteltu ihmisvartaloa varten, ja ne muuttuvat kineettiseksi, kun ne puetaan ylle. Calder siis loi performanssitaidetta, jossa korut heräsivät eloon käytettäessä. Se teki Calderista yhden ensimmäisistä performanssitaiteilijoista, ja hän oli paljon aikaansa edellä. Calder uhmasi koruillaan näkemystä siitä, millaisia korujen pitäisi olla, ja koetteli taideteosten ja käyttöesineiden välistä rajanvetoa.

Hänen korujensa tärkeimmät inspiraationlähteet olivat abstrakti, surrealistinen ja primitiivinen taide sekä Bauhaus, de Stilj ja konstruktivismi. Tämä näkyy yksinkertaisissa muodoissa, sommittelussa ja siinä, miten tarinaa kerrotaan yksinkertaisuuden kautta. Primitiivinen taide näkyy korujen inspiraationlähteenä caldermaisena leikkinä muodoilla sekä figuratiivisten motiivien, kuten lehtien, kukkien, lintujen ja muiden eläimien käyttönä, sekä metallien yksinkertaisena käyttönä. Calderille muotokielen primitiivinen yksinkertaisuus muotokielessä oli dekadenssia tärkeämpi.

Calderin korut ovat harmonisia, ja niissä yhdistyvät taiteen eri tyylilajit ja aikakaudet. Vaikka niissä on käytetty tukevaa, vasaroitua messinkiä ja hopeaa, ne ovat kevyitä ja elegantteja. Korut ovat kaikki uniikkeja luomuksia, jotka Calder on tehnyt käsin, ja vaikka joistain koruista onkin olemassa useampi samankaltainen versio, kahta identtistä korua ei ole.

Helsinki Spring Salessa myynnissä olevassa rannekorussa on selkeästi nähtävillä primitiivisen taiteen vaikutus. Spiraalit ovat vaikutteita pronssiajan taiteesta, kun taas kaulusmainen osa muistuttaa rakenteeltaan joidenkin afrikkalaisten kansojen, esimerkiksi dinkojen, koruja. Nämä kaksi, pronssiaikainen taide sekä afrikkalainen taide, olivat Calderin suuria inspiraation lähteitä abstraktin ja surrealistisen taiteen ohella. Rannekoru on muotojen ja liikkeen leikkiä, mutta samalla se ei perinteestä poikkeavan muotonsa takia liiku ihmisvartalon mukana eikä käyttäydy perinteisen rannekorun tavoin. Niin kuin monet muutkin Calderin korut, sitä ei voi käyttää perinteisellä tavalla, vaan se on ”käytettävä” taideteos. Taideteoksena rannekoru saavuttaa täyden tehonsa, kun sitä käytetään ja se liitetään vartalon liikkeisiin.

Calderilla oli elinaikanaan useita yksityisnäyttelyitä ympäri maailmaa. Ensimmäinen näistä oli Weyhe Galleryssä New Yorkissa vuonna 1928, ja hänellä oli näyttely myös Galleria Artekissa Helsingissä vuonna 1938. Galleria Artekin näyttelyn avajaisissa mm. Maire Gullichsenilla oli yllään Calderin koruja, koska niitä haluttiin esitellä niiden oikeassa elementissä, ihmisvartalolla.

Kaikista Alexander Calderin teoksista hänen korunsa muodostuivat henkilökohtaisimmiksi, sillä hän loi niitä usein läheisille ystävilleen ja tuttavilleen. Maire Gullichsen sai nyt Helsinki Spring Salessa myynnissä oleva rannekorun lahjaksi Calderilta vieraillessaan Yhdysvalloissa vuonna 1939. Rannekoru on ollut perheen omistuksessa siitä lähtien. Koru on siis valmistettu viimeistään vuonna 1939.