Arvid Liljelund

”Kellonvaihto” on Liljelundin keskeisimpiä pohjalaismaalauksia. Taiteilija teki monena kesänä maalausmatkoja Pohjanmaan rannikolle, joka silloin vielä oli suurelle yleisölle tuntematonta kulttuurialuetta. Kesän1880 maalauspaikaksi Liljelund oli valinnut Vaasan eteläpuolella sijaitsevan Korsnäsin, jossa värikkäitä kansanomaisia juhla-asuja tiedettiin vielä käytettävän. Se kesä oli yksi Liljelundin parhaista luomiskausista. Hänen katseensa seurasi ihastuneena saaristolaisten eksoottisia asusteita ja hän alkoi tallentaa niitä kankaille. Hän halusi sijoittaa nämä silmänilot sellaisten tapahtumien keskelle missä ne todellisuudessakin olivat nähtävillä. ”Kellonvaihto” kuvaa kansan keskuudessa suosittua juhla-aikojen ajanvietettä, jossa miehet esittelivät toisilleen taskukellojaan ja koettivat vaihtaa niitä parempiin. Tässä ollaan ilmeisesti hääjuhlan liepeillä, koska toisella miehistä on sulhaspojan tai peräti sulhasen ruusuke lakissa.
Liljelund oli Düsseldorfin Taideakatemiassa opiskellessaan omaksunut tavan upottaa etnografiset löytönsä jonkin kertomuksen sisään. Muualla realismin tuulet olivat jo alkaneet huuhtoa narratiivisuutta ja yksityiskohtien runsautta maalauksista pois, mutta Liljelund piti kiinni detaljien tarkkuudesta niin pedanttisesti, että viimeistellessään ”Kellonvaihtoa” Düsseldorfissa hän pyysi veljeään Vaasasta lähettämään hänelle vielä varmistukseksi aidon korsnäsinpaidan. Sen avulla hän sai paidan virkattujen punaisten osien pienet kuviot niin tarkoiksi, että maalausta on voitu käyttää apuna paitaa ennallistettaessa. ”Kellonvaihtoon” tallentui paidan lisäksi Korsnäsinmiehen koko komea juhla-asu punatupsuisine olkaimineen, kellonnyörineen ja tupakkapusseineen.
Maalauksen kertomukseksi on punottu erilaisten ihmisten kohtaaminen kaupanhieronnan merkeissä. Taiteilija tarkkailee heitä henkilötyyppeinä ja pyrkii esittämään heidän luonteenomaisia asenteitaan kaupanteossa. Tässä selvät vastakohdat ovat joutuneet nokikkain: jäyhä epäluuloinen sisämaan kasvatti ja rannikon veijarimainen kauppalaivuri.
”Kellonvaihto” sai kotimaan kriitikoilta runsaasti kiitosta. Liljelund olikin onnistunut tässä vaalentamaan palettiaan sekä murtautumaan ulos aikaisemmasta tummien, kirjavien sisäkuviensa värimaailmasta - joskin muodista pois jäänyt kertova aines on edelleen läsnä.
Kun maalaus oli esillä Pariisin Salongissa keväällä 1881, Eliel Aspelin näki sen ja ihastui siihen. Taulun tultua Suomeen hän osti tai välitti sen sukulaisilleen. Maalaus on nyt ensi kertaa myynnissä taiteilijalta oston jälkeen.

Marianne Koskimies-Envall