GEORGES VON SWETLIK OLI EUROOPPALAINEN TAITEILIJA SUOMESSA

Georges von Swetlik eli ja työskenteli suuren osan elämästään Suomessa ja jätti jälkeensä mittavan ja osittain uraauurtavan tuotannon. Hän syntyi Pietarissa vuonna 1912, mutta paetessaan Venäjän vallankumousta von Swetlik vietti suuren osan lapsuudestaan Mustanmeren rannalla Etelä-Venäjällä ja Konstantinopolissa. Perhe asettui Helsinkiin vuonna 1923. von Swetlik kuului ikivanhaan böömiläiseen feodaalisukuun ja hän kasvoi osin venäläisessä, kansainvälisessä tai suomenruotsalaisessa ilmapiirissä. Venäläisen taustansa aiheuttamien vaikeuksien vuoksi von Swetlik halusi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin, mutta päätyi Ruotsiin, josta kohtalo 1950-luvun alussa määräsi hänet takaisin Suomeen. Täällä hän eli lopun elämästään, ensin Helsingissä ja myöhemmin läntisellä Uudellamaalla.
Varhaiskypsä taiteilija alkoi maalata jo teini-iässä 1920-luvulla. Hän kiinnostuksensa venäläistä realismia kohtaan sai pian väistyä klassisen eurooppalaisen taiteen tieltä. Kaksi suurta mestaria, venäläinen ja suomalainen eli Ilja Repin ja Akseli Gallen-Kallela, tarjosivat hänelle opetusta, mutta ehtivät kuolla ennen kuin opetus olisi alkanut. He ennustivat hänelle loistavaa uraa. Gösta Serlachiuksen tuella 1930-luvulla von Swetlik tuli tunnetuksi taitavana muotokuvamaalarina. Serlachius lähetti hänet myös Pariisiin, missä hän opetusmielessä kopioi mestariklassikoita Louvressa. Rembrandtista, Tizianista ja Velasquez’ta tuli siten hänen varsinaisia oppimestareitaan. Klassisen kauden jälkeen hänen taiteessaan seurasi impressionistinen kausi.

Periodiensa kautta von Swetlik kävi poikkeuksellisen systemaattisesti läpi taidehistorian. Ajan hengessä hän maalasi ainoan kerran 1950-luvulla, abstraktisen kauden yhteydessä. Kausi oli tekninen ja taiteellinen valmistautuminen uuteen maalaustapaan, josta oli tuleva täysin hänen omaansa. 1950-luvun lopusta hän omistautui omalaatuiselle figuurimaalaukselle, joka haki temaattisia lähtökohtiaan antiikista ja klassisesta kirjallisuudesta. Hän maalasi virtuoosimaisesti omalla sovellutuksellaan vaikeasta munaöljytemperatekniikasta. Lukemattomissa variaatioissa hän käy kuin säveltäjä läpi kaikkia mahdollisia sommittelumahdollisuuksia ja väriskaaloja. Tuloksena on hänen käsityölleen luonteenomainen kosketus, sävy ja valomystiikka. Vaikka hänen pääteemansa on raamatullinen, Viisaat ja ajattelemattomat neitsyet, hänen tavoitteensa on taiteellinen. Valo, ihminen ja rytmiikka yhdistyvät tässä musikaaliseen kokonaisuuteen. Bysanttilaisessa sarjassaan hän käsittelee ikoniaiheita, joissa hän tavoittelee freskotekniikan vaikutelmaa. Taiteilija André Verdet kommentoi von Swetlikin näyttelyä Ranskassa vuonna 1967 seuraavasti: ”Kaukana ajankohtaisista pyrkimyksistä ja löydöistä von Swetlik toteuttaa unensa äärimmilleen. Traditio, jota hän pitää yllä elää”.

Muotokuvien maalaaminen muodosti pitkään hänen elantonsa, mutta 1970-luvulta lähtien hän vähitellen saattoi alkaa elää muun tuotantonsa varassa. Yksityiskokoelmat laajenivat ja niiden lukumäärä kasvoi. Hänen varsinainen läpimurtonsa Suomessa tapahtui varsin myöhään, vuosina 1989-1990, Tammisaaren museon ja Helsingin Hagelstamin gallerian näyttelyiden myötä. Elämänsä loppupuolella von Swetlik nautti valtion taiteilijaeläkettä. Hän kuoli Tammisaaressa 1991.

Moskovan näyttelyn yhteydessä 2007 häntä kutsuttiin ”suureksi venäläiseksi mestariksi”. 100-vuotisjuhlanäyttelyt Helsingissä, Tenholassa ja Ahvenanmaan taidemuseossa vuonna 2012 herättivät myös suurta kiinnostusta. Serlachiuksen kokoelmassa Mäntässä hänen töitään on näkyvästi esillä. Viime vuosina teoksia on myös liikkunut taidehuutokaupoissa.

von Swetlik loi taidettaan kansallisen ohjelman ulkopuolella ja kaukana omista klassisista inspiraation lähteistään. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, hän ehkä enemmän kuin kukaan muu yhdisteli eurooppalaista ja itäistä kulttuurivaikutusta synteesiksi, jonka vuoksi hän ansaitsee oman paikkaansa taidehistoriassa.

Riggert Munsterhjelm
Fil.tri, taiteilija
G.v.Swetlikin oppilas