Michail Machajev

PIETARIN PROSPEKTIT XVIII VUOSISADALLA
Vuonna 1753 Venäjän keisarikunnan uusi pääkaupunki täytti 50 vuotta perustamisesta. Pietari Suuri perusti kaupungin Neva-joen rannoille vuonna 1703 ja se kehittyi hyvin nopeasti yhdeksi Euroopan suurimmista ja kauneimmista kaupungeista. Vain muutaman vuosikymmenen kuluttua kaupungista oli tullut todellinen Venäjän tieteen, kulttuurin ja koulutuksen keskus. Siitä lähtien kaupungin kauniit katunäkymät ovat toimineet aikakauden runoilijoiden inspiraation lähteenä.
Pietarin keisarillinen tiede- ja taideakatemia valmistautui nuoren pääkaupungin juhlallisuuksiin kustantamalla juhla-albumin, joka julkaistiin vuonna 1753 nimellä Plan de la Ville de St. Petersbourg avec ses principales vűes. Sen ajan Pietarin katunäkymiä esittäviä teoksia on suhteellisen vähän ja kenties kaikista merkittävimmät gravyyrit, jotka pohjautuvat tunnetun venäläisen mestarin Mihail Ivanovich Mahajevin (1718-1770) piirustuksiin ovat sisällytetty tähän albumiin.
Smolenskin kylän, Verejevin piirikunnssa, papin perheestä polveutuva Mahajev tuli Pietariin ensimmäisen kerran yksitoistavuotiaana opiskelemaan Matematiikan ja navigointitieteen akatemiaan. Pian hänet siirrettiin Tiedeakatemiaan instrumenttioppiin ja sittemmin kartanteon ja painatusopin osastoon. Viimeisessä hän sai kisällin arvon ja luvan valvoa muita oppilaita.
Ollessaan aktiivisesti mukana vuonna 1745 ilmestyneen Venäjän suuren kartaston valmistusprosessissa Mahajev kiinnostui perspektiivitaiteesta, jota hän omien sanojensa mukaan opiskeli kirjoista itsenäisesti. Piirtäjänä hän saavutti menestystä ja sitä myötä hänet komennettiin italialaisen perspektivistin ja somistajan Guiseppe Valerianin oppiin. Jo seuraavana vuonna Mahajev sai Tiedeakatemian luvan aloittaa Pietarin ja sen lähiseudun maisemien piirtämisen. Tälle kiehtovalle työlle Mahajev omisti lopun elämänsä.
Juhla-albumin valmistaminen oli tehtävänä varsin kiireinen ja haasteellinen ja sen vuoksi Mahajev käytti apunaan kamera-obscuraa, jonka heijastamia muotoja hän jäljensi kynällään paperille tulevien maisemien vedoksiksi. Sittemmin vedosten yksityiskohtia työstettiin lähes valokuvamaiseen tarkkuuteen ja täydennettiin erikseen tehdyillä ihmisten, liikennöivien vaunujen, laivojen ja muiden vastaavien hahmoilla.
Mahajevin lisäksi juhla-albumia työsti kokonainen joukko Tiedeakatemian mestareita. Mahajevin kuvat kaiversivat kuparilevuille mm. I.A. Sokolov,G.A. Kachalov, A.A. Grekov, E.G. Vinogradov, J.V. Vasiljev sekä E.T. ja V.T. Vnukovin veljekset. Juhla-albumi tuli myyntiin vuoden 1753 alkupuolella. Samaan aikaan lukuisia kappaleita lähetettiin lahjoiksi Euroopan kuninkaallisiin kirjastoihin. Albumi saavutti suurta suosiota ja siitä tuli aikanaan venäläisen gravyyritaiteen perikuva, josta otettiin uusintapainoksia ja sen sivuja kopioitiin myös erikseen sekä Venäjällä että ulkomailla.
Juhla-albumin valmistuttua Mahajev jatkoi työtään Pietarin lähiseudun, Pietarhovin, Sarskoje selon ja Oranienbaumin kuvaamisessa sekä työsti myös keisarinna Elisabetin kruunajaisalbumia. Kaikissa näissä töissä yhdistyvät aikakaudelle tyypillinen perspektiivin käsittely sekä aksonometrinen, eli ikään kuin lintuperspektiivistä kuvattu, esitystapa. Lisäksi näitä töitä leimaa myös erityinen valon ja ilmatilan aistittavuus sekä Mahajevin omakätisesti hyvin yksityiskohtaisesti kuvaamat täytehahmot.
Kaikkia mainittuja teossarjoja pidetään sekä taiteellisesti että historiallisesti arvokkaina, koska Pietarin alkuvuosien katukuvat ilmenevät niistä varsin todenmukaisesti. Muihin aikakauden teoksiin verrattuna Mahajevin teosten esitystapa on yhtä lailla taiteellinen ja tunteellinen. Tämä käy ilmi erityisesti niistä gravyyreista, joita tuntematon taiteilija on 1700-luvun loppupuolella värittänyt vesiväreillä. Näitä väritettyjä teoksia löytyy nykyään Ermitaasin kokoelmista ja niitä pidetään hienon värisävymaailmansa vuoksi erityisen kauniina. Mahajevin piirustukset ja niistä valmistetut gravyyrit lukeutuvat Venäjän kuvataiteen ja erityisesti maisemaa kuvaavan taiteen mielenkiintoisimpiin merkittävimpiin teoksiin. Lisäksi monet Mahajevin kuvaamista rakennuksista tuhoutuivat Toisen maailmansodan aikana ja niiden uudelleenrakentamisessa on käytetty apuna myös näitä 1700-luvun puolivälistä peräisin olevia teoksia.

LÄHTEET
G.N. Komelova. Vidy Peterburga i jego okrestnostei serediny XVIII veka. Gravyry po risunkam M. Mahajeva. Sovetskij hudozhnik. Leningrad 1968.
Svobodnyj katalog russkoi knigi grazhdanskoi pechati XVIII veka 1725-1800. Tom II. Izdanije gosudarstvennoi Biblioteki SSSR imeni V.I. Lenina. Moskva 1964.
K.V. Malinovskij. Mihail Ivanovich Mahajev. Kriga, Sankt-Peterburg 2008.
Harprath, Richard. Sankt Petersburg und Umgebung in russischen Veduten 1753-1761 : zwei Kapferstichfolgen nach Michail Ivanoviĉ Machaev. Műnchen, Staatliche Graphische Sammlung 1992.