"RUUSUNEN, II VERSIO".
Sign. 2000. Öljy kankaalle, 124x105 cm.
Ostettu suoraan taiteilijalta.
Ilkka Lammin naishahmot
Kuka on Ilkka Lammin (1976 - 2000) maalauksen Ruusunen? Onko nukkuva nainen satunnainen malli, taiteilijan rakastettu vai kenties hahmo, jonka Lammi oli nähnyt ohimennen ihmisjoukossa? Vastaus kysymykseen on melkein kuin arvoitus itsessään. Ilkka Lammin Ruusunen ei ole kukaan tietty nainen, mutta samanaikaisesti hänessä on läsnä monta naista.
Lammin henkilökuvat ovat monimuotoisia, ja luonnon ohella ihminen olikin hänen tärkein maalauskohteensa. Lammin tuotannosta noin puolet on ihmiskuvia. Osa on tilausmuotokuvia, joita hän teki satunnaisesti koulupojasta saakka. Myös Lammin lähipiiri osui usein siveltimen tielle, joko vapaaehtoisesti tai suostuteltuina, toisinaan huomaamattaankin. Lammi kuvasi omaiset ja opiskelutoverit tavallisesti arkisissa askareissa, kaunistelematta ja usein oikeaa ikäänsä vanhemman oloisina. Toinen henkilöhahmojen ryhmä on yhtä rosoinen, ja siihen kuuluu tuntemattomia ihmisiä, joiden kasvoissa tai olemuksessa oli Lammin mielestä jotakin erityisen kiinnostavaa. Ilkka Lammi oli esteetikko, mutta vain kuviensa sisäisen harmonian, ei malliensa ulkonäön, suhteen. Mallit olivat usein tuntemattomia ihmisiä työssään tai matkalla jonnekin – Lammin maalauksista löytää niin kalakauppiaita kuin museoiden vahtimestareitakin, laitapuolen kulkijoita kuin ihmisvilinästä poimittuja satunnaisia hahmojakin.
Mystisempi ryhmä ovat Lammin lukuisat naiskuvat, joista nukkuva Ruusunen on hyvä esimerkki. Maalauksia, joissa tummatukkainen, hieman unenomainen naishahmo nukkuu, katsoo poispäin tai aivan kuin käpertyy sisäisen maailmansa puoleen, on useita. Heitä löytyy sekä vuosien 1998 - 1999 liioitelluista, voimakkaan intohimoisista naishahmoista että viimeisten aikojen (1999 - 2000) hauraista, abstraktiin taustaan upotetuista hahmoista. Nainen ei ole sellaisenaan kukaan oikeasti olemassa ollut ihminen. Lammin omasta historiasta löytyy kuitenkin tummia, pitkiä ja introvertteja naishahmoja lähes tungokseen saakka. Kaikki hänen ihastuksensa ja tyttöystävänsä olivat sellaisia, samoin hänen oma äitinsä. Maalauksissa toistuvassa naishahmossa on piirteitä heistä kaikista. Tämä tumma nainen – toisinaan haavoittuva ja hauras, toisinaan ylimielinen ja torjuva – oli Ilkka Lammille naisen ideaalityyppi, jota hän väsymättä kuvasi koko taiteellisen uransa ajan.
Ilkka Lammin maalauksissa ihminen ei aina ole maalauksen varsinainen kohde. Alkuaikojen ihmiskuvissa henkilöt olivat ennen kaikkea maalaustekniikan haltuun ottamisessa tärkeitä harjoituskohteita, joita Lammi käsitteli lähes tutkijan ottein. Näitä hahmoja seurasivat voimakkaat ja hätkähdyttävät maalaukset, joiden naiset katsovat kohti vaativin ilmein ja ovat suorastaan päällekäyviä. Lopulta naishahmot muuttuvat herkemmiksi ja mukautuvat yhteen abstraktin taustansa kanssa, sulautuvat siihen, ja viimeisissä maalauksissa katoavat lähes kokonaan.
Ilkka Lammi piti itseään romantikkona, mutta hänen henkilökuvissaan hahmot eivät ole makeita eivätkä tarkemmin katsottuna yritä edes miellyttää katsojaa – saati mallia itseään. Tärkeämpää oli se, miten koko maalaus toimi ja miten sen sanoma katsojille välittyi. Lammi itse totesi (2000): ”Yritän katsoa kuvia naiivisti: kuinka asiat toimivat kuvallisesti eli kuinka pintojen suhteet, sommittelu ja värit toimivat. Toinen puoli on se minkä tunnelman kuva välittää ja parhaassa tapauksessa nämä kaksi puolta toimivat yhdessä. Minulla on ylevä käsitys taiteesta.”
Katri Kalijärvi (o.s. Lammi)