Akseli Gallen-Kallela

"LUISTELIJAT KALELAN RANNASSA".

Sign. 1896. Öljy kankaalle, 57x47 cm.

LUISTELIJAT KALELAN RANNASSA

Axel Gallénin uusi erämaa-ateljee oli valmistunut edellisenä syksynä. Mary ja Axel olivat muuttaneet jouluksi 1895 uuteen kotiin, joka sittemmin nimettiin Kalelaksi. Kookas hirsirakennus oli tosin monin osin vielä keskeneräinen. Berliinissä alkanut grafiikkainnostus oli edellisjouluna saanut vauhtia kun Manchesterissa valmistettu, parisataakiloinen etsauspuristin oli saapunut Ruovedelle. Ensimmäinen suuri Kalevala-teos Sammon puolustus oli jo matkalla näyttelyyn Helsingissä. Talossa kuului vauvan itkua. Kuolleen Impi Marjatan tilalle oli kesällä syntynyt uusi lapsi.
Huikaisevan kaunis alkutalvi sai maalarin veren kuumenemaan, vaikka pakkanen paukkui ulkona. Oli harvinainen marraskuu. Lumi oli satanut jo ennen järven jäätymistä. Se oli tarttunut tykkylumena mäntyjen oksiin ja jäätynyt kiinni. Sitten tulivat tyynet pakkasyöt ja Ruoveden Isoselkä sai peilikirkkaan katteen.
Marraskuun 12 päivä Mary Gallén kirjoittaa äidilleen Albergaan miten ”Axel maalaa jäätyvää järveä joka puolelta ja kaikilta suunnilta myyntiä varten”.
Erämaapitäjän nuorisokin innostui talviurheilusta. Peilikirkas jää ja pakkaspäivän auringonpaiste houkutteli. Naapurin Koppeliniemestä on vain parisataa metriä Kalelaan. Naapurinpojat sitoivat kippurakärkiset, kyläsepän takomat luistimet pieksuihinsa ja lähtivät viilettämään vielä arveluttavan ohutta syysjäätä pitkin Kalelaa kohti. Taiteilijan tarvitsi mennä vain muutama askel eräpirttinsä Länsirapulta pohjoisenpuoleiseen rantaan ja pystyttää maalaustelineensä lumihankeen rantakalliolle. Mutta työ oli taistelua sitkistyvien värien kanssa ja käsien kohmettumista vastaan. Pakkasessa jähmettyneet maalit ja sormet oli välillä käytävä ateljeen avotakan ääressä verryttämässä. Ulkoilmamaalarilla aikaa oli rajoitetusti, sillä talvipäivän matalalla kiertävän auringon viimeiset säteet katoaisivat kohta länteen Kautun harjun taakse. Vain männyn latva sai vielä auringon kultauksen. Taiteilija huikkasi luistelijoita tekemään uudelleen kierroksensa niemen ympäri. Pojat tunsivat olevansa suorittamassa tärkeää tehtävää, kun kuvaa tehtiin. Uusi, ohut teräsjää ritisi vauhtiveikkojen luistimien alla. Nopeutta olikin pidettävä yllä, sillä tuore musta jää keinui uhkaavasti poikien painosta heidän kiitäessään pitkin sen kiiltävää pintaa. Pahimman varalle yksi pojista olikin varustautunut turvakepillä.
Taustalla teoksessa hohtaa järven vastapäisellä rannalla Pääskynniemi ja yli kuusikymmenmetrinen Pääskyvuori, sittemmin Donnerin vuoreksi kutsuttu harjanne.
Muutaman vuoden kuluttua oli Otto Donner jr. maalariystävänsä kanssa jo tutkimassa talonpaikkaa vuoren huipulla. Axel teki rakennusta varten piirustukset ja pian olivat ystävykset tositoimin pystyttämässä kivilinnaa kukkulan huipulle. Mutta kotipiirin valtiatar havaitsi paikan ja herrojen pilviähipovat suunnitelmat jokseenkin epäkäytännöllisiksi. Ranskalaissyntyinen Valentine ei myöskään ollut kiinnostunut viettämään elämäänsä susia ja karhuja vilisevässä erämaassa. Näin päättyivät herrojen romanttiset unelmat tähtien tutkailusta ja erämaan mystiikasta.Yhä tänään muistuttavat kalliorinteellä lojuvat mahtavat kivipaadet ja pengerrykset huikean rakennussuunnitelman alkuvaiheista.
Nuo muutamat alkutalven päivät yli sata vuotta sitten tuottivat Gallénin tuotantoon eräitä hänen hienoimpia luontokuviaan.Mm. noiden kirkkaiden pakkaspäivien aikana syntyi tunnettu teos Jäätyvä järvenranta esittää saman vastajäätyneen järvimaiseman maalattuna lähes samoilla jalansijoilla seisten, suuntana koillinen kohti Pöytänenää.