Albert Edelfelt

"KÖÖPENHAMINAN ANKKURIPAIKALTA I".

Sign. Öljy kankaalle, 60X94 cm.

Kööpenhaminan ankkuripaikalta I
Kirjallisuus: B. Hintze, A. Edelfelt, 1942 luettelonumero: 556 (1953).
Kuva Illustreret Tidende Khavn, 24.2.1918, s. 97. (kuvaa hieman leikattu).
Näyttely: Edelfeltin näyttely Helsingissä 30.11.–9.12.1890.

Pariisin Maailmannäyttelyn yhteydessä 1889 tanskalaiset lehdet raportoivat Albert Edelfeltin saaneen tilaustyön Venäjän keisari Aleksanteri III:lta aiheesta Kööpenhaminan satama. Keisariperhe oli jo vuodesta 1881 ostanut useita töitä Edelfeltiltä (Berta ja Capi, Koivujen alla, Lastenkamarissa). Hän maalasi jopa kaksoismuotokuvan keisarin lapsista Michailista ja Xeniasta Pietarissa 1882. Maalatessaan muotokuvaa Gattjinan linnassa tutustui hän tanskalaissyntyiseen keisarinna Maria Fjodorovnaan, Tanskan kuningas Christian IX:n tyttäreen.
Edelfelt oli kovin imarreltu mahdollisuudesta puhua tanskaa Dagmarin kanssa. Hänen vastaanottamansa tilaus oli varsin väljästi määritelty; aiheena tulisi olla sataman tuloväylä. Koska teos oli tarkoitus ripustaa Keisarilliseen palatsiin (nykyinen presidentin linna) Helsingissä, aloitti Edelfelt luonnosten ja hahmotelmien sarjan Helsingin satamassa. Edelfelt ei ollut koskaan aiemmin maalannut meriaiheita, eikä ollut perehtynyt aiheen kuvaamiseen tarvittavaan rekvisiittaan. Hänen kirjeestään tanskalaiselle ystävälleen Pietro Krohnille ilmenee, että taiteilijalla oli aikomus kahden viikon ajan tehdä luonnoksia Holmenin salmen alueella. Krohn anoi Edelfeltille lupaa maalata satamassa.

”Tietenkään en voi saada maalausta valmiiksi, mutta voin tehdä osan hahmoista Pariisissa, valokuvista ja väriluonnoksista pitäisi olla jonkin verran apua/…/Nyt minun on kuitenkin maalattava taulu saadakseni rahaa”, kirjoittaa Edelfelt Krohnille Helsingistä 6. syyskuuta 1889. Myöhemmin samassa kuussa saapui Edelfelt vaimonsa, lapsensa sekä imettäjän kanssa Krohnin perheen huvilalle Rosenvangiin.
Edelfelt aloitti työskentelyn tekemällä luonnoksia ulkona. Pitääkseen kylmän loitolla hän lainasi Frants Henningseniltä (1850–1908) turkin ja parin damaskeja. Valmisteluihin kuului väriluonnosten tekeminen sekä aiheen ja mallien valokuvaaminen. Lopulliset työt hän maalasi erään merimaalarin ateljeessa Pariisissa, sieltä löytyi rekvisiittaa, kuten haruksia, pylpyröitä, purjeita, lippuja ja miniatyyrilaivoja. Pariisissa taiteilija oli palkannut ainakin yhden mallin teoksen Ankkuripaikalta Kööpenhaminan satamasta maalaamista varten.
Luonnosten valmistuttua syksyllä 1889 hän esitteli työnsä keisariperheelle, joka oli sukuvierailulla Fredensborgissa Tanskassa. Laivaston fregatti Sjaellandin kannelta Edelfelt oli työstänyt kaksi erilaista aihetta. Ensimmäinen aihe oli maalattu peräkannelta Holmenin ja kaupungin siluetin näkyessä taustalla, toinen etukannelta, näkymänä Tre Kroner – selkä sekä Venäjän keisariperheen huvijahti Derjava. Yhden aiheen sijaan keisaripari valitsikin kaksi.

Keisarinna halusi tanskalaisen aiheen Sjaellandin takakannelta jossa kuvattuna Holmenin salmi, ja taustalla kaupungin talot. Keisari valitsi ”venäläisen” aiheen huvipursi Derjavasta. Molempiin maalauksiin Edelfelt oli lisännyt kyseisten maiden sotaliput: keisarinnan maalauksessa on näkyvissä tanskalainen Dannebrogen (valkoinen risti punaisella pohjalla) ja keisarin taulussa sekä Dannebrogen että venäjän pyhä Andreas (sininen x-risti valkoisella pohjalla).

Nyt myytävä maalaus, joka kuului Kööpenhaminassa asuneelle professori E. R. Neoviukselle, olisi Bertel Hintzenin Edelfelt – luettelon mukaan ollut yhtä suuri kuin keisarin Helsingin palatsiin tarkoitettu maalaus. Oletus perustuu keisarin tilaukseen: ”Keisari haluaa palatsiinsa suurikokoisen, Derjava-aiheisen maalauksen. – Keisarinna haluaa toisen samankokoisena.” (taiteilijan kirje äidilleen, 30.9.1889). Puhuessaan koosta hän saattoi tarkoittaa mittasuhteita, ei niinkään varsinaista kokoa. Keisarin taulu, joka oli tarkoitettu ripustettavaksi viralliselle paikalleen palatsissa tuli olla suuri (150x95 cm).
Merimaalaus oli usein tapana maalata yleisnäkymänä. Ankkuripaikalta Kööpenhaminan satamasta 1 sekä Luonnos teokselle Ankkuripaikalta Kööpenhaminan satamasta II (Hintze 561) ovat kooltaan lähes identtiset: leveys 1 metri. Molemmat teokset pysyivät taiteilijan omistuksessa sekä olivat todennäköisesti Edelfeltin näyttelytauluina sekä Helsingissä että Pariisissa 1890–1892, eli keisariparin vastaanotettuaan tilauksensa. Tässä Hintze näyttää yhdistäneen väärään teokseen väärän näyttelyn. Edelfelt teki useita versioita suosituista aiheistaan, ja olisi toivonut saavansa lainata teoksia eri kokoelmista tärkeisiin näyttelyihin, kuten Pariisin Maailmannäyttelyyn 1889, joutuen kuitenkin pettymään. Tämä saattaisi selittää, miksi hän säilytti kaksi versiota omissa kokoelmissaan.
Saimi Neoviuksen mukaan keisarinna suosi aurinkoista aihetta ukkosmyrskyn sijaan. Miksi teos maalattiin mittasuhteissa ¼, on jäänyt ilman vastausta. Professoriperhe Neovius muutti Helsingistä Kööpenhaminaan 1905, samana vuonna kuin Edelfelt kuoli. Teos Kööpenhaminan ankkuripaikalta I on saatettu ostaa jo ennen perheen muuttoa. Edelfelt ei erityisemmin pitänyt rouva Neoviuksesta, vaikka pariskunta oli vuonna 1885 ostanut pastellin Pariisilainen malli (nähtävissä Axel Gallénin vuonna 1886 maalaaman perhemuotokuvan taustalla).
Edelfeltin tehdessä luonnoksiaan Sjaellandin kannella Kööpenhaminassa syksyllä 1889 oli sää kylmä ja tuulinen. Vuonna 1858 vesille laskettu Sjaelland jäi satamaan lakattuaan olemasta laivaston käytössä vuodesta 1885 lähtien. Malleina hän käytti merimiehiä satamasta. Edelfelt kirjoitti Louis Pasteurin pojalle syysmyrskyn piiskaavan armottomasti yli kannen ja viskellen maalaustelinettä ja kangasta ympäriinsä. Pahimman sateen aikana vesi valui Edelfeltin kohmeilla käsillä, ja öljyvärit kangistuivat paletilla. Joinain päivinä täytyi hänen toistuvasti keskeyttää maalaaminen, ja hakea suojaa Sjaellandin kajuutasta. Edelfelt viimeisteli teokset sekä Pariisissa että Ateneumin ateljeessa, viimeistellessään samanaikaisesti teosta Kristus ja Mataleena.
Runsaan viikon aikana (30.11 - 9.12 1890) Edelfelt asetti esille valmiit Kööpenhamina – aiheensa Ateneumin kolmanteen kerrokseen. Paikka tuntui luontevalta valinnalta, sillä teokset olivat Ateneumissa valmistuneet. Oletan, että nyt myytävä teos oli mukana kyseisessä näyttelyssä, ja teos voidaan näin ollen ajoittaa vuodelle 1890. Keisarinnan ostama versio Teos Ankkuripaikalta Kööpenhaminan satamasta II (Hintze nro. 558, nykyään yksityiskokoelmassa), on huomattavasti pienempi kuin versio I, ja on signeerattu sekä päivätty vuodelle 1890. Teos Ankkuripaikalta Kööpenhaminan satamasta I on keisarinnan versiosarjan pääteos.
Hintze kirjoittaa: ’komea näkymä herätti hänessä innostusta tehtävään. Ensimmäisessä suuressa harjoitelmassa, joka esittää näköalaa Holmenin kanavalle ”Sjælland” takanallelta, aurinko murtautuu esiin dramaattisella voimalla synkkien, rajuilmaa ennustavien pilvien takaa, ja maisema on verhoutunut raskaaseen, kosteutta uhoavaan ilmaan, jonka johdosta taka-alalta pimeän kamppailu on kuvattu sellaisella voimalla, joka ilmaisee Edelfeltin taiteessa harvinaisen väkevää luonnonelämystä. Edelfelt oli kaupunkilainen, joka maalasi mieluiten ateljeessaan ja pelkäsi vilustumista. Taiteilija taisteli harvoin ilmojen haltijoita vastaan kuten Kööpenhaminassa turkkiin pukeutuneena kuin grönlantilainen, vangitakseen aidon plein air-atmosfäärin.
Marina Catani