Akseli Gallen-Kallela

AKSELI
GALLEN-KALLELA
1865-1931

HABENT SUA FATA TABULAE -
TAULUILLA ON KOHTALONSA

Vuosi 1907 oli kohtalokas Talonpoikaiselämää-teokselle. Viipurissa
järjestettiin Gallen-Kallelan teosten myyntinäyttely.
Teos oli riippunut vuosia taiteilijan appivanhempien kodissa
Albergan kartanossa osana kodin sisustusta, ja Mary puolison
erityistoive oli, että sitä ei myytäisi. Akseli asettikin taululleen
suojahinnan, jonka arveli estävän teoksen myynnin. Vaan toisin
kävi. Papulan kartanon tytär Aduli Burjam oli avioitunut
sveitsiläispankkiirin pojan herra Kaestlinin kanssa. Tämä Nietzschen
ihailija halusi antaa vaimolleen suomalaisaiheisen
lahjan ja taulu ostettiin Pietariin suojahinnasta huolimatta.
Ostaja halusi nyt tavata myös teoksen tekijän, joka kutsua
noudatten lähti matkalle Eliel Saarinen seuranaan. Herroja
odotti Pietarissa todellinen seikkailujen sarja suurkaupungin
iltaelämän pyörteissä. Muistorikas nuoruudentyö katosi tämän
jälkeen lopullisesti taiteilijan näköpiiristä. Gallén sai tosin tiedon
maalauksesta 1920-luvulla Tukholmasta lähetettynä hintaarviopyyntönä.
Hän kuitenkin loukkaantui hintatiedustelusta
eikä vastannut kirjeeseen. Rakkaan nuoruudentyön menetys
lienee yhä harmittanut häntä. Tämän jälkeen teos painui vuosikymmeniksi
unholaan. Vain pieni mustavalkoinen kuva jäi
muistoksi.
Tämän kirjoittaja alkoi jäljittää teosta 60 vuotta myöhemmin.
Kaestlin- suvun jäsenillä Euroopassa ei ollut tietoakaan
maalauksesta. Tukholman asukasrekisteritkään eivät paljoa
auttaneet etsinnöissä. Taiteilijalle 1920-kuvulla lähetetyn kirjeen
kirjoittaja oli asunut hotellissa Tukholman Strandvägenillä.
Hänen nimensä sattui olemaan maan yleisimpiä. Kaikki
etsinnät päätyivät tyhjään. Viimeisenä oljenkortena oli hakuilmoitus
tunnetussa antiikki- ja taidelehdessä. Kului runsas vuosi.
Eräänä päivänä 1998 lehden toimituksesta soitettiin. ”Talonpoikaiselämää
löytynyt!” Uutinen tuntui ihmeeltä. Jonkin
ajan kuluttua järjestyi tilaisuus tulla katsomaan teosta.Jännittyneenä
astuin pieneen asuntoon Tukholman keskustassa.
Maalaus riippui vanhan pariskunnan olohuoneen seinällä parin
kookkaan venäläismaalauksen naapurina. Silloisen omistajan
liikemiesisä oli ostanut teoksen liikematkalla Pietarissa vallankumouksen
riehuessa kaupungissa 1918. Venäjänkielentaitoista
miestä epäiltiin vakoilijaksi, ja vallankumoukselliset
vangitsivat hänet. Kun mies viimein vankilasta vapauduttuaan
palasi Ruotsiin oli hänellä tuomisina parin venäläismaalauksen
ohella GalléninTalonpoikaiselämää-teos. Perheelleen mies
vaikeni taulujensa hankintavaiheista Pietarissa. – Tavatessani
teoksen tuolloiset omistajat marraskuussa 1998, talon emäntä
– yli 80-vuotias nainen kertoi itse paenneensa länteen äitinsä
kanssa vallankumouksen jaloista Suomenlahden jäitä myöten
arvoesineet turkin vuoriin ommeltuina.Tutustuttaan tulevaan
mieheensä hän kertomansa mukaan ”rakastui ensin tämän kodissa
näkemäänsä Talonpoikaiselämää-tauluun ja vasta sitten
mieheen..”
Teoksensa synnystä kertoo 23-vuotias Axel Gallén seuraavasti:
”Ekolan torpassa Jamajärven rannalla tein laajan sarjan harjoitelmia
ja kaksi suurin piirtein samankokoista maalausta:
Talonpoikaiselämää ja Ensi opetus. -- Molemmat olivat vuonna
1888 Pariisin salongissa näytteillä ja herättivät runsaasti
huomiota korkeammissa piireissä. Maestro Cormon oli erittäin
hämmästynyt etten ollut saanut mitalia jota hän oli pitänyt itsestäänselvyytenä..”
Taiteilijan asuessa Keuruulla Ekolan torpassa teosten aihepiiri
käsitti lähiseudun maisemia ja asukkaiden elämää. Torpan
karun arjen keskipiste oli talvisin takan seutu, lämmön lähde.
Sen äärellä suoritettiin arkisen elämän toimet, ruoanlaitto ja
jopa Eerikki-vaarin saappaiden huolto taustana tuvan vaatimaton
sisustus: kello ja länget seinällä, leivät orsilla. Takkatulen
loisteessa taiteilija tutki teoksissaan tulen heijastumia
ympäröivään tilaan ja henkilöihin. Syntyi sarja nuoruudentuotannon
nk. ’tulenvalotauluja’. Gallénin ajatukset liikkuivat
Ekolan aikoina paljolti Runebergin kirjallisten aiheiden parissa.
Talonpoikaiselämän inspiraation lähteenä voidaan tietyin varauksin
pitää runoelmaa Hirvenhiihtäjät, pohjoismaisen kirjallisuuden
ensimmäistä kansanelämän kuvausta. Päähenkilönä
on kuuluisa karhunkaataja esikuvanaan keuruulainen Martti
Kitunen. Gallénin maalauksessa hän on saanut visuaalisen
vastineensa taiteilijan metsästysoppaasta Heikki Nurmisesta.
Hirvenhiihtäjien romanttinen neito on kartanon sievä pikkupiika
Henna, jolle taiteilija löysi hahmon Ekolan torpan tyttärestä
Johannasta. Näin polveilevat Talonpoikaiselämää-teoksen
taustoina kirjallinen alkumateriaali ja kuvaamataiteilijan tulkinta
kansanelämästä Pohjois-Hämeen korvessa 1800-luvun lopulla.
– Talonpoikaiselämää on yksi Akseli Gallen-Kallelan 1800-luvun
tuotannon merkittävimmistä kansanelämänkuvauksista.

15.10.2010
Aivi Gallen-Kallela