Kansanomaiset ryijyt
Ryijyllä on vuosisataiset perinteet suomalaisessa tekstiilitaiteessa. Ryijyjä tiedetään käytetyn suomessa jo keskiajalla, mutta todennäköisesti niiden juuret ulottuvat tätäkin pidemmälle. Aluksi ryijyn merkitys oli nukitettu käyttötekstiili, jonka tuli pitää omistajansa lämpimänä kodissa, reessä ja veneessä. Kansanomaisten ryijyjen rikkaaseen kuviointiin haettiin mallia itämaisista matoista, merkkausliinoista ja mallikirjoista. Kasviväreillä värjätyt ryijyt säilyttivät hehkuvat värinsä pitkään. Tietyt värit olivat kalliita ja vaikeasti saatavia, ja niiden käytöllä voitiin kertoa talon varallisuudesta. Ryijyjen väreissä oli myös alueellista vaihtelua. Esimerkiksi Kymijoen alueella, jonne ryijyperinne saapui melko myöhään, tyypillisiä värejä olivat musta ja punainen.
1800-luvun kansallisen heräämisen ja teollistumisen myötä alettiin Suomessa huolestua vanhojen käsityöperinteiden hiipumisesta. Aikana, jolloin kansallista kulttuuria rakennettiin, ryijyjen nähtiin olevan vahvasti kytköksissä kansalliseen menneisyyteen. Uuden ryijyinnostuksen vallassa perustettiin 1879 Suomen Käsityön Ystävät, joka pyrki elvyttämään ryijyperinnettä keräilemällä ja toistamalla vanhoja kansanomaisia ryijymalleja sekä luomaan uutta kansallista tyyliä. Myös taiteilijat olivat kiinnostuneita suomalaisesta käsityöperinteestä, ja esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela keräili vanhoja talonpoikaisryijyjä käyttäen niitä kotinsa ja ateljeensa sisustuksessa.
1900-luvulle tultaessa ryijyn käyttötarkoitus muuttui, kun perinteisesti peitteenä käytetty tekstiili sai uuden paikan seinällä osana muodikasta sisustusta – vanhan kansanomaisen ryijyn ja sellaisen pohjalta tehdyn toisinnon erottaakin usein hapsuista, joista tuli olennainen osa seinälle ripustettavaa uudenlaista ryijyä. Ryijyn arvostus oli huipussaan 1900-luvun alkupuolella, jolloin se vakiinnutti asemansta keskeinenä osana suomalaisen kodin sisustusta. Koko sisustus suunniteltiin usein ryijyn ja sen värimaailman ehdoilla, ja erilaiset merkkipäivät joulua ja rippijuhlia myöten ikuistettiin perhe-albumien valokuviin ryijy taustallaan. Onkin perustelua sanoa, että ryijy on kestänyt aikaa, unohtuen välillä vintille ja nousten sieltä jälleen parrasvaloihin kodin paraatipaikalle.
Bukowskis esittelee nyt kansanomaisten ryijyjen kokoelman, joka sisältää suurimmaksi osaksi alkuperäisiä kansanryijyjä ympäri Suomen. Tämän lisäksi mukana on 1900-luvulla valmistettuja, kansanperinteestä innoituksensa saaneita uudempia ryijymalleja.
