Ei yhteyttä palvelimeen
Online-teemahuutokaupat
Estonian art F590
Huutokauppa:
A Young Collector's Sale F619
Huutokauppa:
Josef Frank with Friends – February Edition E1142
Huutokauppa:
Classic Art Online F616
Huutokauppa:
Björn Weckström 90 years E1167
Huutokauppa:
Curated Timepieces F583
Huutokauppa:
A Private Collection of Gibson Guitars E1156
Huutokauppa:
Erik Chambert – Geometric Art F591
Huutokauppa:
Live-huutokaupat
Contemporary Art & Design 662
Huutokauppa: 15.−16. huhtikuuta 2025
Important Timepieces 663
Huutokauppa: 15. huhtikuuta 2025
Modern Art & Design 664
Huutokauppa: 20.−21. toukokuuta 2025
Important Spring Sale 665
Huutokauppa: 11.−13. kesäkuuta 2025

Paavo Tynell – the man who illuminated Finland

Paavo Tynell (1890–1973) aloitti uransa peltiseppäoppilaana, mutta opiskeli samalla määrätietoisesti tullakseen metallitaiteen ammattilaiseksi Taideteollisuuskeskuskoulussa. Jo 26-vuotiaana Tynell oli hankkinut niin vankan ammattitaidon, että Taideteollisuuskeskuskoulussa kaavailtiin hänen ylentämistään opiskelijasta opettajaksi. Opettajantyön sijaan Tynell lähti vuonna 1918 mukaan perustamaan Oy Taito Ab:tä, josta kasvoi maailmansotien välisenä aikana suomalaisen valaisinteollisuuden suunnannäyttäjä. Taidon alkuvuodet sijoittuvat aikaan, jolloin sähköistys kasvoi voimakkaasti. Taidolle avautuivat loistavat markkinat valaistuksen alalla, ja tuotannon alkaessa painottua valaisinten valmistukseen se muuttui lopulta valaisintehtaaksi 1920-luvun lopulla.

Tynellin varhaisissa valaisimissa jäljiteltiin vielä kynttilä- ja öljylamppujen muotokieltä. Lasista tuli 1920-luvun mittaan yhä oleellisempi osa valaisinta, kunnes sen rinnalla alkoi esiintyä myös kangasta ja kartonkia 1930-luvun lopulla. Valaisinlasin yleisin materiaali olivat erisävyidet opaalilasit. Sotien välisenä aikana Tynell suunnitteli rinnan sekä art deco -henkisiä että pelkistettyjä ja rationaalisia funkisvalaisimia. Funktionalismin hengessä hän huomioi suunnittelussa valaisimen käyttötarkoituksen mukaan mm. valon värin sekä opaalilasin sävyvaihtelun.

Kun messinkiä alkoi taas olla sotien jälkeen saatavilla, alkoi Tynell käyttää sitä valaisintensa päämateriaalina. Messinkivalaisimet saavuttivat suuren suosion etenkin Yhdysvalloissa. Niiden muotoilussa koristeellinen käsityö yhdistyi koneelliseen valmistukseen ja tarkoituksenmukaiseen rakenteeseen. 1940-luvun loppupuoli oli Tynellille tuotteliasta aikaa, jolloin hänen koristeellinen tyylinsä hioutui hienoimmilleen ja valaisimet muuttuivat entistä yksilöllisemmiksi. Sotien jälkeen suunnittelussa oli vallalla romanttinen vire, joka näkyi Tynellin töissä siroina ja orgaanisina muotoina, kuten kukka- ja lehtiaiheina.

Tynellin suunnittelemien valaisimien merkittävin tilaajakunta olivat arkkitehdit, minkä ansiosta Paavo Tynellistä tuli maan johtava julkisten tilojen valaisinsuunnittelija.