Paavo Tynell, pöytävalaisin, malli 9209, Taito 1900-luvun puoliväli.
Messinkinen rei'itetty varjostin. Varressa rottinkipunos. Valmistajan leimalla. Korkeus noin 37 cm. Varjostimen halkaisija 26 cm.
Paikoittain huomattavaa kulumaa ja jälkiä. Varjostimessa painaumia. Toimivuutta ei testattu. Bukowskis ei takaa sähköistystä.
Paavo Tynell (1890–1973) aloitti uransa peltiseppäoppilaana, mutta opiskeli samalla määrätietoisesti tullakseen metallitaiteen ammattilaiseksi Taideteollisuuskeskuskoulussa. Jo 26-vuotiaana Tynell oli hankkinut niin vankan ammattitaidon, että Taideteollisuuskeskuskoulussa kaavailtiin hänen ylentämistään opiskelijasta opettajaksi. Opettajantyön sijaan Tynell lähti vuonna 1918 mukaan perustamaan Oy Taito Ab:tä, josta kasvoi maailmansotien välisenä aikana suomalaisen valaisinteollisuuden suunnannäyttäjä.
Taidon alkuvuodet sijoittuvat aikaan, jolloin sähköistys kasvoi voimakkaasti. Taidolle avautuivat loistavat markkinat valaistuksen alalla, ja tuotannon alkaessa painottua valaisinten valmistukseen se muuttui lopulta valaisintehtaaksi 1920-luvun lopulla.
Tynellin varhaisissa valaisimissa jäljiteltiin vielä kynttilä- ja öljylamppujen muotokieltä. Lasista tuli 1920-luvun mittaan yhä oleellisempi osa valaisinta, kunnes sen rinnalla alkoi esiintyä myös kangasta ja kartonkia 1930-luvun lopulla. Valaisinlasin yleisin materiaali olivat erisävyidet opaalilasit. Sotien välisenä aikana Tynell suunnitteli rinnan sekä art deco -henkisiä että pelkistettyjä ja rationaalisia funkisvalaisimia. Funktionalismin hengessä hän huomioi suunnittelussa valaisimen käyttötarkoituksen mukaan mm. valon värin sekä opaalilasin sävyvaihtelun.
Kun messinkiä alkoi taas olla sotien jälkeen saatavilla, alkoi Tynell käyttää sitä valaisintensa päämateriaalina. Messinkivalaisimet saavuttivat suuren suosion etenkin Yhdysvalloissa. Niiden muotoilussa koristeellinen käsityö yhdistyi koneelliseen valmistukseen ja tarkoituksenmukaiseen rakenteeseen.
1940-luvun loppupuoli oli Tynellille tuotteliasta aikaa, jolloin hänen koristeellinen tyylinsä hioutui hienoimmilleen ja valaisimet muuttuivat entistä yksilöllisemmiksi. Sotien jälkeen suunnittelussa oli vallalla romanttinen vire, joka näkyi Tynellin töissä siroina ja orgaanisina muotoina, kuten kukka- ja lehtiaiheina.
Tynellin suunnittelemien valaisimien merkittävin tilaajakunta olivat arkkitehdit, minkä ansiosta Paavo Tynellistä tuli maan johtava julkisten tilojen valaisinsuunnittelija.
Paavo Tynell (1890–1973) aloitti uransa peltiseppäoppilaana, mutta opiskeli samalla määrätietoisesti tullakseen metallitaiteen ammattilaiseksi Taideteollisuuskeskuskoulussa. Jo 26-vuotiaana Tynell oli hankkinut niin vankan ammattitaidon, että Taideteollisuuskeskuskoulussa kaavailtiin hänen ylentämistään opiskelijasta opettajaksi. Opettajantyön sijaan Tynell lähti vuonna 1918 mukaan perustamaan Oy Taito Ab:tä, jonka perustamiskokous pidettiin Helsingissä 4.11.1918.
Perustajajäsenet ovat metallitaiteilija Paavo Tynell, kuvanveistäjä Emil Wickström, opettaja, koristetaiteilija Eric O.W. Ehrström, hopeaseppä Frans Nykänen ja taidemesenaatti, tehtailija Gösta Serlachius. Yrityksen toimialaksi suunniteltiin kullasta, hopeasta, messingistä ja raudasta valmistettavien taideteollisuusesineiden tuottaminen sekä oman pronssivalimon perustaminen.
Paavo Tynell oli Taito Oy:n johtava suunnittelija. Helena (o.s. Turpeinen) Tynell, Gunnel Nyman ja Saara Hopea työskentelivät Taito Oy:ssä teknisinä piirtäjinä, heistä tuli myöhemmin merkittäviä taiteilijoita.
Taito Oy:n toiminta oli jaettu kahtia heti aloittamisesta lähtien pronssivalimoksi ja taidetakomoksi. Liike aloitti Mikonkatu 8 Helsingissä. Vuokrahuoneistossa toimi takomo ja valimo. Taito Oy:n perustajien kiinnostuksen kohteena oli alun alkaen ollut kuitenkin taidekäsityö, joten valimosta päätettiin luopua sen jälkeen, kun kysyntää ei enää ollut.
Valimosta luopumisen jälkeen Taito Oy keskittyi taidekäsityöesineiden valmistukseen ja uudeksi materiaaliksi valikoitui tina. Taito Oy:n ns. tinakausi kesti vuodesta 1923 vuoteen 1937. Paavo Tynell suunnitteli tinasta kynttilänjalkoja, lampetteja, maljakkoja ja peilejä. Myös hopeaesineitä valmistettiin, ja tilauksia tehtiin muun muassa Suomen Pankille.
Valaisimet olivat kuitenkin Taito Oy:n päätuote ja vuodesta 1928 valaisimien valmistus sai määräävän osuuden tuotannosta. Valaisimien valmistuksen lisääntymiseen vaikutti myös yhteistyö Idman Oy:n kanssa. Taito Oy:n valmisti valaisimet ja Idman Oy puolestaan tukkukauppana hoiti valaisinten myynnin. Vuosina 1929 ja 1932 Tynell suunnitteli ja Taito Oy valmisti tilaustöitä Suomen Eduskuntataloon, ja nämä kuuluvat vieläkin Eduskuntatalon sisustukseen. Taito Oy valmisti näinä vuosina valaisimet Paimion parantolaan.
Vuosien saatossa Taito Oy:n tuotanto lisääntyi ja pikkuhiljaa alkoi myös ulkomaankauppa. Vuonna 1952 allekirjoitettiin sopimus Finnish-American Trading Corporationin kanssa koskien valaisinten vientiä Amerikkaan. Taito Oy:n valaisimia on toimitettu esimerkiksi New Yorkissa sijaitseviin Finland Houseen, joka sijaitsi 50. kadun varrella, ja Yhdistyneiden Kansakuntien päärakennukseen.
Suomessa Paavo Tynell suunnitteli valaisimia lukuisiin eri kohteisiin, messingin ollessa päämateriaalina. Merkittäviä tilauksia suunniteltiin paperitehtaisiin, kirkkoihin, elokuvateattereihin, ravintoloihin, tehtaisiin, sairaaloihin, hotelleihin sekä lähetystöihin ja tietenkin tavallisille kuluttajille.
Taito Oy fuusioitui Idman Oy:n kanssa 1953 Taito Oy:n monen perustajajäsenten myydessä osake-enemmistön Idmanille. Idman Oy painotti massatuotantoa ja lopulta lopetti Taito Oy:n yhdistäen sen omaan metallitehtaaseensa. Paavo Tynell jätti Idmanin ja jatkoi freelance-suunnittelijana jatkaen yhteistyötä monien amerikkalaisten ja suomalaisten arkkitehtien kanssa. Idman jatkoi Paavo Tynellin suunnittelemien valaisimien valmistusta vielä 1960-luvun aikana.
Eläköidyttyään 1960-luvun puolivälin jälkeen Paavo Tynell suunnitteli kynttelikköjä ja teetti niitä eri työpajoissa. Paavo Tynell kuoli vuonna 1973, jääden merkittävänä nimenä suomalaisen muotoilun ja taideteollisuuden historiaan.