Perinteestä nykyaikaan – 200 vuotta suomalaista ryijytaidetta

Ryijyjä on valmistettu viikinkiajalta lähtien, ja alun perin niitä käytettiin varakkaiden ja kuninkaallisten peitteinä. Kansallisen heräämisen ja teollistumisen myötä Suomessa heräsi huoli vanhojen käsityöperinteiden katoamisesta. Suomen Käsityön Ystävät ryhtyi 1800-luvun lopulla elvyttämään perinnettä keräämällä vanhoja ryijymalleja ja luomalla uutta kansallista tyyliä.

1920- ja 1930-luvuilla ryijyjen käyttötarkoitus muuttui. Peitteistä tuli sisustuselementtejä, jotka löysivät paikkansa seinillä ja lattioilla. Kansainväliset tyylisuunnat, kuten klassismi, art deco ja funktionalismi, vaikuttivat ryijysuunnitteluun. Suorat linjat ja kulmikkaat sommitelmat sopivat erityisen hyvin ryijytekniikkaan, ja tätä estetiikkaa edustavat esimerkiksi Laila Karttusen ja Greta Skogster-Lehtisen teokset.

1950-luvulla ryijyt alkoivat muistuttaa maalauksia, ja niissä suosittiin vaaleita värisävyjä. 1960- ja 1970-luvuilla ilme muuttui rohkeammaksi ja modernimmaksi. Tekstiilitaiteilijat, kuten Ritva Puotila ja Terttu Tomero, loivat teoksia, joissa korostuivat voimakkaat värit ja liukuvat sävyt. Värikkyys ja dynaamiset muodot heijastivat ajan sisustustrendejä.

1980- ja 1990-luvuilla ryijyjen koko pieneni, ja niiden pinta sai kolmiulotteisia piirteitä. Materiaalikokeilut, erikorkuinen nukka ja osittainen nukitus loivat uusia mahdollisuuksia. Tämä kehitys näkyy esimerkiksi Riitta-Maija Oksasen ja Jukka Vesterisen ryijyissä, joissa taiteellisuus yhdistyi moderniin muotokieleen.

2020-luvulla tekstiilitaiteilija Eetu Kivinen on tuonut ryijytaiteeseen uudenlaista näkökulmaa. Hänen teoksensa yhdistävät perinteiset käsityötekniikat ja nykyaikaisen estetiikan, jossa korostuvat selkeys, linjakkuus ja harmoninen tasapaino. Kivisen työ jatkaa ryijyn pitkää perinnettä tuoden sen osaksi nykytaidetta ja modernia sisustusta.

Tämä teemahuutokauppa tarjoaa 200 vuoden katsauksen suomalaiseen ryijytaiteeseen – tervetuloa löytämään omat suosikkisi.