A sterling silver necklace "Half-moon", E Westerback Helsinkki 1973
Dimensions of the pendant 80 x 85 mm, length approximately 81 cm, weight 27 g. Case included.
Wear due to age and use.
The international breakthrough of Finnish design in the 1950s is largely attributed to Tapio Wirkkala (1915–1985), an exceptionally prolific artist who mastered almost any material and designed both utilitarian and unique objects.
Tapio Wirkkala's versatility was based on great craftsmanship skills, which allowed him to work with a wide range of materials. Wirkkala graduated as a carpenter from the Central School of Applied Arts in 1936, and after the war, he began gaining a reputation as a pioneer in glass and silver art due to his success in various design competitions. One of Wirkkala's most important collaborators in the production of silver objects was Kultakeskus, whose production he renewed in the 1950s. Over the three decades of collaboration with Kultakeskus, Wirkkala designed a large number of objects, many of which were hand-forged.
Tapio Wirkkala worked for several companies, engaging in both mass production and unique pieces. Despite a diversity of design projects, certain themes were recurring in his production. A significant source of inspiration for Wirkkala's work was the nature of Lapland, where he lived for a significant part of the year with his family. The dedicated artist never abandoned his stays in Lapland, where he regularly retreated to explore and draw inspiration from nature. Ice and snow formations served as the basis for many glass objects, while boats and leaves inspired several silver pieces, such as the silver bowl TW9, which was produced by Kultakeskus as a commissioned work.
Suomalaisen muotoilun kansainvälisestä läpimurrosta 1950-luvulla on pitkälti kiittäminen Tapio Wirkkalaa (1915-1985), harvinaisen tuotteliasta taiteilijaa, joka hallitsi materiaalin kuin materiaalin ja suunnitteli laaja-alaisesti niin jokapäiväistä käyttöesineistöä kuin uniikkeja taide-esineitäkin.
Tapio Wirkkalan monipuolisen osaamisen perustana olivat vahvat kädentaidot, jonka pohjalta hänellä oli hyvät valmiudet omaksua erilaisten materiaalien käyttö. Wirkkala valmistui koristeveistäjäksi Taideteollisuuskeskuskoulusta 1936, ja sotien jälkeen hän alkoi saada mainetta lasi- ja hopeataiteen edelläkävijänä menestyttyään erilaisissa suunnittelukilpailuissa. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita Wirkkalalle hopean alalla oli Kultakeskus, jonka tuotannon hän uudisti 1950-luvulla. Kolme vuosikymmentä kestäneen yhteistyön aikana Wirkkala suunnitteli Kultakeskukselle runsaasti esineitä, joista monet taottiin käsityönä.
Tapio Wirkkala työskenteli samanaikaisesti usealle yritykselle sekä sarjatuotannon että yksilöllisempien suunnittelutöiden parissa. Moninaisista suunnittelutehtävistä huolimatta tiettyjen teemojen voi nähdä toistuvan hänen tuotannossaan. Luonnonmuotoja Wirkkala ammensi teoksiinsa Lapista, jossa hän asui perheineen osan vuotta. Kiireinen taiteilija ei tinkinyt Lapinmatkoistaan missään olosuhteissa, vaan vetäytyi pohjoiseen säännöllisesti tutkimaan luontoa ja inspiroitumaan. Lumen ja jään muodot siirtyivät lähtökohdiksi moniin lasiesineisiin. Veneen ja lehtien muodot tulivat toimimaan innoituksena useille hopeaesineille, kuten Kultakeskukselle tilaustyönä suunnitellulle ja käsityönä toteutetulle TW9-hopemaljalle.
Lue lisää