Helene Schjerfbeck

Heinäkuussa 1887 Helene Schjerfbeck matkusti ensimmäistä kertaa Cornwallissa sijaitsevaan St Ivesin kylään. Tänne hänet oli kutsunut ystävätär Marianne Preindlsberger, joka oli naimisissa englantilaisen taiteilijan Adrian Stokesin kanssa. Lands Endin niemimaalla sijaitseva St Ivesin kalastajakylä oli taiteilijoiden suosiossa, ja he seurustelivat ja työskentelivät siellä tiiviisti yhdessä. Einar Reuter kuvaa Helene Schjerfbeckiä käsittelevässä monografiassaan St Ivesissä vietettyä aikaa onnelliseksi. Pieni taiteilijaryhmä, johon Schjerfbeck kuului, vietti aikaansa Stokesin ateljeessa ja tapasi useita kertoja viikossa. Erityinen valo ja leuto ilmasto mahdollistivat maalaamisen ulkoilmassa jopa talvella. Ympäristö oli kaunis, Schjerfbeck suhtautui innolla työhönsä ja hänen taloudellinen asemansa tuleviksi vuoksiksi oli turvattu.

Schjerfbeckin ateljee sijaitsi korkeassa rakennuksessa, josta avautui näkymä satamaan ja merelle. Kirjeessään ystävälleen Maria Wiikille hän kuvailee torniateljeestaan avautuvaa merinäköalaa ja iltaisin lyhtyineen satamaan palaavia kalastusaluksia. Kalastajia oli vaikea saada malleiksi, sillä he viettivät päivänsä merellä. Sen sijaan taiteilija valikoi aiheikseen lapsia, maisemia sekä interiöörejä. Ensimmäinen Schjerfbeckin St Ivesissä maalaama teos oli valkoisiin pukeutuneita tyttöjä esittävä työ. Vuonna 1887 hän maalasi tunnetun teoksensa Toipilaan, jossa hauras ja sairas pikkutyttö katselee hiljaa versovaa oksaa.

Asetelmat olivat Schjerfbeckille mieluinen aihepiiri, joiden parissa hän työskenteli ehtiessään muotokuva- ja maisemamaalaukselta. Asetelmissaan hän pääsi ilmaisemaan tuntemaansa syvää yhteyttä luontoon sekä tutkimaan kasvien kauneutta ja ihailemiaan värejä. Toisin kuin ihmismallit, kukat ja hedelmät olivat monella tapaa käytännöllisempiä kuvauskohteita. Schjerfbeckin huolellinen ja aikaa vievä työskentelytapa johti kuitenkin toisinaan siihen, että hedelmät ehtivät mädäntyä ja kukat kuihtua, ja monesti taiteilija joutui viimeistelemään maalauksensa ulkomuistista.

Nyt myytävä öljyvärein levylle maalattu "Valkoisia ruusuja lasissa" muistuttaa läheisesti St Ivesissä vuonna 1888 toteutettua kankaalle maalattua öljytyötä "Keltaisia ruusuja lasissa". Tässä teoksessa Schjerfbeck antaa valon ja värin leikitellä vapaasti. Raskaat, täyteläiset kukat loistavat valkoisina pehmeän vihreitä lehtiä vasten. Pöydän pinta on liuennut tuhkanharmaaseen taustaan, mikä lisää vaikutelmaa siitä, että luonnonvoimat vetävät raskaita ruusuja alas lasin reunan yli.

Schjerfbeck maaasi hedelmä- ja kukka-asetelmia läpi koko uransa. Nyt myytävän teoksen kaltaiset realistiset nature mortet väistyivät hänen tuotannossaan asetelmien muuttuen ajan myötä kokeellisemmiksi ja maalaustavan modernimmaksi. Schjerfbeckin tuotannossa asetelmilla oli tärkeä rooli, ja monet hänen rohkeimmista ja elinvoimaisimmista teoksistaan lukeutuvat niiden joukkoon.