Helene Schjerfbeck

Helene Schjerfbeck (1862–1946) halusi olla osa maailmantaiteen historiaa. Hän keskusteli usein maalauksiensa välityksellä ihailemiensa taideteosten kanssa, olivat ne sitten kaikessa konkreettisuudessaan olleet hänen edessään, tai sitten nähty kuvajäljennöksinä taidelehdissä tai -kirjoissa. Universaaliset aiheet olivat hänelle läheisiä, häntä kiehtoi aina ihmisen arvoitus. Nuorena hän matkusti paljon, mutta 1900-luvulla ei lainkaan Suomen Uusimaa-maakuntaa kauemmaksi, poikkeuksena kuitenkin toisten, Stenmanin perheen, järjestämä matka helmikuussa 1944 Tukholmaan Saltsjöbadenin kylpylähotelliin, missä hän myös kuoli.
Sinisen madonnan El Grecon mukaan Schjerfbeck maalasi Nummelan Luontolan parantolassa Suomen jatkosodan aikana 1943. Tätä ennen, vuonna 1942, El Grecon Toledon Santo Tomé -kirkon Kreivi Orgazin hautajaiset (1586–1588) -maalauksen kuvajäljennöksen madonnan pää oli jo innostanut Schjerfbeckin tekemään aiheesta sekä akvarelliversion että öljyvärimaalauksen. Molemmat versiot ovat pienikokoisia, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiön kokoelman öljyversio 32,5 x 26,5 cm ja Ateneumin taidemuseon Yrjö ja Nanny Kauniston lahjoituskokoelman akvarelli 30,5 x 24,5 cm. Sininen madonna El Grecon mukaan on rintakuva ja aiheen keskeisin, suurin ja lopullinen tulkinta ja se ilmeisesti myytiin johtaja Simon Söderstamille Tukholmassa ensimmäisestä näyttelystä, missä maalaus oli esillä, eli Stenmanin taidesalongin Helene Schjerfbeck -näyttelystä vuodelta 1944. Sen jälkeen maalaus ei ole ollut esillä taiteilijan näyttelyissä, vaan pysynyt yksityiskotien seinillä.
Schjerfbeckin kiinnostus El Grecon taiteeseen juontaa 1900-luvun alkuvuosilta. Siitä ovat osoituksena kirjeet taiteilijatovereille ja kiinnostus L’Art et les Artistes -taidelehtiin vuodelta 1912, joissa käsiteltiin espanjalaista taidetta useissa numeroissa. Schjerfbeck näki omien sanojensa mukaan eläessään vain yhden todellisen El Grecon maalauksen ja yhden epäilyttävän. Voidaan siis sanoa, että innostus El Grecon taiteeseen tuli kuvajäljennöksistä ja kirjoituksista. Helene Schjerfbeck rohkaistui maalaamaan avoimesti El Grecon teosten mukaan vuonna 1928, sitä ennen hän oli kyllä ollut inspiroitunut tämän kreikkalais-espanjalaisen maalarin tummasta dramaattisuudesta ja luonut sen hengessä omia luonnetutkielmiaan, mutta ei suoranaisesti ottanut aihetta tältä. Erityisesti Cézannen maalaama Naisen muotokuva El Grecon mukaan innosti häntä. Einar Reuterille Schjerfbeck kirjoitti jo 22.1.1919: ” I går afton låg jag och såg på Greco, på det Cézanne lärt av Greco – och jag fick lust att måla något en gång efter en sådan liten bild, så som v. Gogh målat efter Daumier ’de drickande’. Måla fritt.”
Varsinainen d’après El Greco -buumi tapahtui kuitenkin 1940-luvulla, jolloin hänen taidekauppiaansa Gösta Stenman hankki hänelle näyttäviä ranskankielisiä El Greco -kirjoja, ja hänen oli entistä vaikeampi saada ja käyttää eläviä malleja maalatessaan sodan keskellä vanhainkoti- ja parantolaolosuhteissa.
Mustavalkoisten kuvareproduktioiden mukaan inspiroituminen sopi Schjerfbeckin laadulle, ne eivät houkuttaneet suoraan kopioimiseen, vaan jättivät sopivasti väljyyttä tulkintaan. Hän myös toimi mieltymyksensä mukaan ja keskittyi lähikuviin – nykyaikaisen filmiohjaajan lailla! Sinisen madonnan aihekin löytyy henkilöitä ja taivaallisia joukkoja vilisevän El Grecon maalauksen vasemmasta ylälaidasta Johannes Kastajaa vastapäätä. Schjerfbeck zoomasi yksityiskohtaan nostamalla rakkautta ja armoa viestivän hahmon esiin sodan raateleman maailman lohduksi. Schjerfbeckin värimaailma on kuultavampi ja kevyempi kuin El Grecon, tässä madonna-aiheessa on myös hänelle poikkeuksellisesti sininen yleissävy, joka nostaa esiin aiheen herkkyydettä ja kauneutta. Sivellintyöskentely on tarkka ja leveän rento samanaikaisesti harkituin valokohdin.
Leena Ahtola-Moorhouse