Albert Edelfelt

Helsinki oli kiivaassa rakennusvaiheessa 1800-luvun lopussa. Matkustavaiset ja turistit saapuivat Helsinkiin joko junalla tai höyrylaivalla. Laivalla saapuvia oli vastassa Kauppatori ja kaksi kirkkoa: punainen venäläinen ortodoksikirkko ja valkoinen Nikolainkirkko (nykyinen Tuomiokirkko). Autonomian aikana uskonnonvapaus näkyi pääkaupungissa erilaisina kirkkorakennuksina, ja tuo vapaus oli tärkeä myös maan kansallistunteelle. Edelfelt maalasi usein satama-aluetta ja Nikolainkirkkoa kuvaamassa Suomea turistimaana, esimerkiksi Pariisin vuoden 1889 maailmannäyttelyyn, jonka teemoina oli muun muassa turismi.

Toinen syy kiinnostukseen satama-aluetta kohtaan oli puhtaasti henkilökohtainen. Edelfeltin äiti ja sisaret asuivat Sunnin talossa Aleksanterinkatu 26:ssa, samassa talossa, jossa on nykyään Café Engel. Nikolainkirkko oli Edelfeltin perheen kotikirkko, ja ruokaostokset tehtiin Kauppatorilla.

Kun Edelfelt vieraili Helsingissä 1890-luvun lopulla vaimonsa, lastensa ja perheen lastenhoitajan kanssa, he yöpyivät hyvin todennäköisesti hotelli Sociksessa eli silloisessa Societetshusetissa (nykyään rakennus on Helsingin kaupungintalo). C.L. Engelin piirtämä hotelli oli tuohon aikaan erittäin aktiivinen huvielämän keskus. Parvekkeella saattoi istua odottamassa höyrylaivaa, ja juhlasalissa järjestetyissä konserteissa soitettiin muun muassa Sibeliuksen teoksia ja järjestettiin ensimmäiset elokuvaesitykset. Lumièren veljesten ensimmäinen elokuva näytettiin siellä vain puoli vuotta sen jälkeen, kun se oli saanut ensi-iltansa Pariisissa vuonna 1896.

Edelfelt maalasi Kauppatorista tämän talvisen näkymän, jossa on vastavalmistunut Vanha kauppahalli, ostoksilla käyviä, työläisiä, kuormahevosia, kulkukoiria sekä päiväkävelyllä olevia säätyläisnaisia ikään kuin pysäytettynä kuvana kaupungin sykkivästä elämästä. Tämän näkymän hän näki jostakin hotelli Sociksen ikkunoista. Gustaf Nyströmin piirtämä halli avautui vuonna 1889. Suomen ensimmäinen kauppahalli rakennettiin ennen kaikkea hygieniasyistä. Edelfeltin herkkusuuperheessä se oli varmasti suosittu puheenaihe. Pariisissa Ellan Edelfelt hemmotteli miestään Pariisin parhaista herkkukaupoista ostetuilla raaka-aineilla. Perheen taloudenhoitajatar teki ostokset halleissa ja oli luvannut Edelfeltin sisarelle Bertalle kiertokäynnin vuonna 1889. Keittäjätär huomautti, että hienojen naisten oli tavallista liikkua Pariisin halleissa saattajan kanssa. Ruokaan liittyvät asiat kuuluivat naisten maailmaan samalla tavalla kuin tavarataloissa flaneeraaminen tai näyttelyissä vieraileminen. Pariisissa hienot naiset eivät kulkeneet yksin ulkona. Samoin oli Helsingissä. Edelfeltin maalauksessa on oikeassa alakulmassa kuvattuna kaksi ihastuttavaa nuorta neitiä, jotka ovat kävelyllä ”esiliinana” olevan vanhemman rouvan kanssa. Kävelijöillä oli omat reviirinsä, ja helsinkiläiskronikoissa kerrotaan, että suomea puhuvat kulkivat Esplanadin eteläpuolta ja ruotsinkieliset pohjoispuolta. Torilla tapasivat kaikki yhteiskuntaluokat. Kuvassa näkyy satamalähetti, mummoja luutineen ja myös nuoria lyseolaisia venäläisissä univormuissa.

Edelfeltin talvella 1890 Kauppatorista maalaamista kolmesta tunnetusta maalauksista nyt myynnissä oleva versio on tunnetuin. Se tuli näytteille Edelfeltin yksityisnäyttelyssä Palokunnantalolla vuoden 1890 lopulla. Teoksessa Finland i 19:de Seklet (1893) tämä talvikuva Kauppatorista kuvittaa Uuttamaata käsittelevää lukua, jossa on pitkä johdanto Helsingistä.

Teksti: Marina Catani