Nils Palmgren, "Wilhelm Kåge Konstnär och Hantverkare,, Nordisk Rotogravyr, Stockholm 1953. Compare image on page 223. In 1953, the Nationalmuseum organized a retrospective exhibition of Kåge's work, where, among other things, various dragonfish sculptures were displayed. The exhibition was mentioned by Gotthard Johansson in Svenska Dagbladet on April 18, 1953, as "an immensely rich and versatile artistic achievement, equally significant for utility goods as for free creation and the unique object".

Wilhelm Kåge oli ruotsalainen taiteilija, taidemaalari ja keraamikko. Kåge tunnetaan Gustavsbergin posliinitehtaalle tekemästään keramiikasta, tehtaalla hän toimi taiteellisena johtajana vuosina 1917–1949. Vuodesta 1910 alkaen Kåge opiskeli Carl Wilhelmssonin johdolla Valandin taideakatemiassa Göteborgissa ja myöhemmin Johan Rohden johdolla Kööpenhaminassa, jossa hän tapasi Gösta Adrian-Nilssonin (GAN) ja tutustui paremmin moderniin taiteeseen. Hän opiskeli grafiikkaa Münchenissä ja aloitti taiteellisen uransa suunnittelemalla julisteita muun muassa teattereihin ja näyttelyihin. Yhteys Gustavsbergiin syntyi ruotsalaisen Slöjdföreningenin kautta, sillä Gustavsberg tarvitsi uusia tuotteita Liljevalchsissa vuonna 1917 järjestettävää kotinäyttelyä varten. Hän suunnitteli noin 30 erilaista astiastoa, mutta myös taide-esineitä, kivitavaraa ja erilaisia taide-esineitä, kuten Carrara-, Surrea- ja Våga-astiasarjoja. Vuonna 1942 Kåge perusti yhdessä Stig Lindbergin kanssa Gustavsbergin studion, josta tuli eräänlainen taide-esineiden esteettinen laboratorio.

Vuoden 1930 Tukholman näyttelyssä Kåge esitteli Gustavsbergin tulevan myyntimenestyksen "Argenta", sarjan taide-esineitä, jotka oli lasitettu pääasiassa vihreällä, mutta myös punaisella, sinisellä, ruskealla ja selladoninvihreällä ja maalattu erilaisilla hopeakoristeilla Kågen luonnosten mukaan. Argentasta tuli erittäin suosittu, ja sitä tuotettiin pitkälle 1970-luvulle asti. Tukholman näyttelyssä oli esillä myös "Farsta"-kivitavara, josta tuli Kågen suosikkiteos ja jonka kanssa hän jatkoi kokeilujaan koko elämänsä ajan. Teokset paranivat vuosien mittaan, ja vaikuttavimmat ja halutuimmat teokset Kåge loi 1950-luvulla, kun Stig Lindberg otti taiteellisen johtajan tehtävät hoitaakseen.